Alotus

Terve vaan. Ennen tätä blogia kirjotti kaksi tyttöä, mutta ilmeisesti niin ei ole enää. En kyllä tullu tänne nyyhkyttään, (tai no ehkä vähän), mutta jatketaan. Eli kirjoitan tätä nyt yksin. Jossain kohtaa mulla oli kohtuu vaikeeta, kun en tajunnu että mulla ON kavereita. Ja nyt oon saanu niitä lisää, ihme kyllä samalta luokalta missä olen.  Netistä löysin yhden ihanen ihmisen (ystävän), millaista en lähipiiristä löytäisi. Huomenna on ihana päivä. Toivon sen olevan. Sillä me menemme suuren tyttöjoukon kanssa kaupunkiin shoppailemaan, tai niikun yksi meistä sanoo, menemme ”syömään kakkua”. Ainakin minä syön, ja olen salaa iloinen siitä, että saan olla heidän seurassaan, ja että he myös pitävät minusta. Olen saanut tieetää, että minulla vakava silmäsairaus, ja tämä ”silmäsairaus” on myös poskionteloissani. Joten, joudun syödä lääkkeitä elämäni loppuun asti. Jotkut lääkärit väittivät, että teeskentelen. Miksi teeskentelisin? Miksi haluaisin, että jouudun syömään keinomansikan makuisia oransseja pillereitä aina yhdeksältä aamulla? En tajua. Myös terveydenhoitaja väitti, haluan vain silmälasit, ja siksi teeskentelen, etten näe. Todellisuudessa minulla on hajataitteisuutta, karsastusta, ja joku ihme sairaus, minkä nimeä en pysty muistaamaan,  koska se on niin hemmetin pitkä. Sen sijaan terkka epäili, että ”juu, sillä on varmaankin anemia, laitetaan se verikoikeisiin”. Nooh, ei ollut anemiaa. Kaksi vuotta lääkärit sitten ihmetteli mikä mulla on :O. Voisimpa sanoo että se on nyt ohi… Kun ei ole. Allergiatesteihin sitten 24.4.2012… Ja 25.4.2012 sen koulun esittely, minne hain ja pääsin! Onneksi pääsykokeeni menin hyvin, ja näin ollen pääsin latinapainotukseen. Hyvä minä <3. Jos jaksatte lukea lisää tätä valitustani, voin luvata että muutan valitukseni kehuksi. Sillä huomisesta tulee tooodella kiva päivä. Siitä tulee. Lupaan blogata, ja jos tätä blogia ei kukaan lue, niin ainakin minulle tulee parempi olo. Kiitos, ja hyvää tiistaita!