Tammikuun kuulumisia

Aivan ensimmäiseksi – ihanaa uutta vuotta juuri sinulle! <3

Blogi on viettänyt hiljaiseloa jo jonkin aikaa. Katsotaan, josko uusi vuosi toisi vanhan sananlaskun mukaisesti uudet kujeet tullessaan! Ennen kuin jatkamme omien kuulumistemme pariin, haluaisimmekin kuulla: mitä sinulle kuuluu? Tämän hetken tunnelmia ja vuodenvaihteen muisteluita saa kertoa vapaasti kommentteihin, haluaisimme mielellämme kuulla myös teistä siellä ruutujen toisella puolen!

Käykäähän muuten ottamassa myös meidän IG seurantaan!
Meidät löytää Instasta @meillaamerikassa <3
https://www.instagram.com/meillaamerikassa/

Astan toiveikas tammikuu

Kerroin edellisessä postauksessamme siitä, kuinka työmatkani Lontooseen ei sujunut aivan suunnitellulla tavalla. En kuitenkaan olisi arvannut, että siitä syntyisi niinkin iso lumipalloefekti, kuin siitä lopulta sitten syntyi. Niinpä tammikuustani tuli tyystin erilainen, kuin mihin olin varautunut.

Sen sijaan, että olisin tammikuussa päässyt lentämään, olenkin ollut pitkälti kotosalla. Alkukuuhun mahtui muutamia lääkärikäyntejä, odottelua, tuloksia ja nyt vielä odotellaan. Sormet ja varpaat ristissä odotan ja toivon, että pääsisin vielä lentämään – ja mahdollisimman pian, tietysti! Jos juuri aikuistuneelle Astalle olisi joku joskus sanonut, että vielä joku päivä toivon pääseväni töihin ja että nautin töissäkäymisestä, olisin varmaan nauranut.

Muuten tammikuu onkin kulunut uusien alkujen parissa. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, minulle tammikuu edustaa ainakin jollain tapaa mahdollisuutta aloittaa alusta. En ehkä niinkään usko mihinkään ”new year, new me” -tyyppiseen, vaan ennemminkin hyvään tilaisuuteen olla itselleen armollisempi.

Niinpä olenkin tammikuussa ottanut ilon irti siitä, että olen saanut olla kotona; olen ulkoillut, käynyt lähes joka päivä ulkona telttasaunassa, polttanut takassa tulta, sisustanut, järjestellyt kaappeja, siivonnut ja ihan vain viettänyt aikaa oman perheen kanssa. Luksusta oli jo sekin, että pystyin tänä aamuna viemään oman lapseni itse hammaslääkäriin sen sijaan, että töiden vuoksi hommaan olisi pitänyt hälyttää esimerkiksi oma äitini. Loppupäivän agendaan kuulunee autotallin tavaroiden läpikäymistä ja varaston siivoamista. Vähän ehkä nolottaa myöntää, että olen odottanut tätä hetkeä lähes sormet syyhyten…

Vaikka tammikuustani ei siis tullutkaan aivan sellaista, kuin alun alkaen olin ajatellut, tuli tammikuustani kuitenkin hyvä. Innolla odotan, mitä helmikuulla on tarjottavanaan – toivottavasti ainakin paluuta kohti normaalia!

Jennin aktiivinen vuodenvaihde

Kuten jo tiedättekin, osa perheestäni tuli joulun viettoon meille Salt Lake Cityyn. Yhdessä vietetty aika on ollut mukavaa ja elämysten täyteistä! Vielä pari päivää yhteiseloa ja sitten kaikkien on aika palata koteihinsa ja arkeen. Jo etukäteen hirvittää ajatella, kuinka ikävä lapsella tulee. Hän ja perheeni ovat luoneet kauniin yhteyden keskenään. Noh, uusia tapaamissuunnitelmia on jo tiedossa, mutta niistä myöhemmin lisää.

Vuodenvaihde vietettiin rauhallisissa merkeissä kotosalla. Välipäivinä ja tammikuun ekoina päivinä käytiin akvaariossa, shoppailtiin ja tutkittiin Salt Laken aluetta yhdessä. Tammikuun kuudes päivä lähdettiin vajaan viikon mittaiselle Los Angelesin reissulle, joka oli vaiherikas ja aktiivinen. Asuimme Santa Monican rannan tuntumassa, joten Venice ja Santa Monican alue itsessään tulivat tutummiksi. Minä olen käynyt Losissa jo useamman kerran, mm. kerran uusimassa passini, koska minulle lähin Suomen konsulaatti sijaitsee siellä. En silti kokenut, että turistinähtävyyksien, kuten Walk of Famen ja Hollywoodin kiertäminen olisivat tylsistyttäneet. Maanantaina ajoimme vielä San Diegoon merimaailmaan.

Olo on onnellinen mutta väsynyt. Onnea ovat tuoneet yhteiset hetket ja kokemukset perheen kanssa. Väsymys tulee edelleen jatkuvasta, kroonisesta poskiontelotulehduksesta, jonka tilanne vaihtelee. Olen todella väsynyt olemaan kipeänä! Tätä on jatkunut jo monta kuukautta. Leikkaus on tulossa, mutta sitä ei voi vielä tehdä. Toinen väsyttävä asia on, että koen jonkinlaisen muutosten portin olevan auki – lähinnä työelämään liittyen. Työni on usein antoisaa ja mielekästä, mutta koen väsyttäneeni itseni viimeisten vuosien aikana. Työstän vielä tätä tunnetta. Palaan siihen kun asiat ensin selkiytyvät minulle itselleni.

Loppukuuksi ei ole mitään isompia suunnitelmia. Ainoastaan tänä iltana firman juhlat, jossa vedetään vuosi yhteen ja palkitaan agentteja. Muita selkeitä päivämääriä ovat perheeni lähtöpäivä ja minun synttärini. Ehkä otankin tavoitteeksi levätä ja todellakin NUKKUA mahdollisimman paljon. Olen aika huono rauhoittumaan nukkumaan. Silloin kun aurinko paistaa niin ei siinä jouda lepäämään kun pitää elää. Lapsi menee nukkumaan, niin tulee ajatus omasta ajasta. Ja tätä rataa…hah!