Hyvää kiitospäivää — Happy Thanksgiving!
Kalkkunapäivä, mustan perjantain aatto, joulusesongin ensimmäinen päivä — kiitospäivällä on monta nimeä.
1600-luvulla eurooppalaisten uudisasukkaiden ja alkuperäiskansojen kohdatessa syntyi nykymuotoisen kiitospäivän perusta. Nälkää näkevät eurooppalaiset saivat alkuperäisiltä amerikkalaisilta paitsi aterian, myös kasvien siemeniä ja oppeja alusta aloitetun elämänsä alkuun uudella mantereella. Kahta vuosisataa myöhemmin presidentti Abraham Lincoln julisti tämän tapahtuman kansalliseksi kiitospäiväksi, joka on jatkanut perinteikkäänä aina tähän päivään saakka.
Kiitospäivä ajoittuu aina marraskuun neljännelle torstaille. Amerikkalaisille kiitospäivä edustaa paitsi juhlakauden alkua, myös pitkää viikonloppua ja mahdollisuutta lähteä tapaamaan perhettä. Monelle amerikkalaiselle kiitospäivä on yhtä tärkeä, kuin joulu — ellei jopa tärkeämpikin juhla.
Astan perheen kiitospäivät suomalaisella twistillä
Kiitospäivän valmistelut aloitetaan jo hyvissä ajoin suunnittelemalla, mitä kaikkea sinä vuonna on tarjolla. Pöydästä löytyy joka vuosi kalkkunaa stuffingilla ja karpalokastikkeella, jälkiruoan puolestaan ollessa enemmän kurpitsapainotteista.
Astan perheessä kiitospäivää on perinteisesti juhlittu alkuiltaan ajoittuvalla päivällisellä. Ruoka syödään kiireettömästi ja se on tarjolla pöydissä niin pitkään, kuin vain syödä jaksaa. Syömisen jälkeen vietetään yhdessä aikaa perheenä, pelaten lautapelejä ja mahdollisuuksien mukaan amerikkalaista jalkapalloa katsellen. Myös Macy’sin paraatia olisi hauska päästä katselemaan, jos kansainväliset palomuurit eivät sattuisi lyömään kapuloita rattaisiin!
Koska Suomessa ei kiitospäivän päivällisen aineksia ole saatavilla aivan yhtä monipuolisesti kuin USA:ssa, kuluu päivällisen valmistelusta suuri aika esivalmisteluihin. Esimerkiksi kurpitsapyreen tekeminen on aina oma haasteensa, samoin kuin bataattien kuoriminen, keittäminen ja soseuttaminen. Joitakin aineksia ruokiin saa myös etsiä kissojen ja koirien kanssa, tai siltä se ainakin tuntuu! 2020 kiitospäivää ennen selleri löytyi seitsemännestä kaupasta, josta Asta sitä kävi etsimässä — ilmeisesti sellerillä oli jonkinlaisia toimitusvaikeuksia.
Tänä vuonna selleri kuitenkin löytyi vaivattomasti ja on tälläkin hetkellä uunissa, paistumassa meheväksi kalkkunan täytteeksi. Mutta mitä on kuulunut Jennin kiitospäiviin?
Jennin muisteloita kiitospäivistä
Jenni ja hänen miehensä tapasivat Kanadassa keväällä 2015. Siitä huolimatta, että Maikki on amerikkalainen, ei Amerikan kiitospäivää juhlittu mitenkään isosti niiden ensimmäisen parin vuoden aikana, jonka he asuivat yhdessä Kanadassa. Se mitä Jennikään ei ensin tiennyt oli, että myös Kanadassa juhlitaan Kiitospäivää. Kanadalaista kiitospäivää tosin juhlitaan aikaisemmin kuin Amerikassa, juhlan ajoittuessa jo lokakuun toiseen maanantaihin.
Aina vuoteen 2015 saakka Kiitospäivä konseptina oli Jennille melko vieras. Elokuvista oli saattanut nähdä lavastettua kalkkunapäivän juhlintaa samoin kuin netissä kuulla mainittavan kyseisen juhlan olemassaolosta, mutta kokonaisuudessaan juhla oli Jennille ihan vieras. Kun Jenni sitten Kanadassa asuessaan koki lokakuussa 2015 ensimmäisen (kanadalaisen) Kiitospäivän, Jenni ajatteli että “no niin, tässähän tämä nyt oli”.
Kunnes taas marraskuussa alkoi kantautua Kiitospäivän terveisiä Amerikan puolelta. Siinä vaiheessa Jennille valkeni, että samaa juhlaa näköjään vietetään molemmissa maissa, mutta eri aikoihin vuodesta. ‘Ignorance is Bliss’ eli mitä et tiedä et osaa myöskään murehtia — autuasta!
Kun Jenni ja hänen miehensä vuonna 2017 muuttivat Yhdysvaltoihin, tuli amerikkalaisen Kiitospäivän juhlinta myös osaksi heidän perinteitään. Tosin rehellisyyden nimissä todettakoon, ettei Jenni ole kovin montaa “oikeaa Kiitospäivän ateriaa” loihtinut. Kerran päivää vietettiin miehen suvun luona Texasissa, toisen kerran oltiin matkalla Suomessa ja muina kertoina on kokoonnuttu kaveriporukalla jonkun luokse potluck (nyyttikesti) -tyylisesti isäntäperheen valmistaessa pääruoat. Jennin bravuuriksi alkaa muodostua bataattilaatikko, josta voimme myös halutessanne jakaa reseptin. Laatikko sopii myös joulupöytään. Sen kruunaavat vaahtokarkit (kyllä! Luit oikein!), minkä vuoksi Jenni kokee, että se olisi enemmänkin jälkiruoka kuin pääruoka, mutta maassa maan tavalla!
Yleensa Kiitospäivinä tarjolla on ollut kalkkunaa, bataattilaatikkoa, karpalokastiketta, vihanneksia, perunamuusia ja kastiketta, kurpitsa- ja pekaanipähkinäpiirakkaa sekä erilaisia naposteltavia ja jokin salaatti. Jennillä erityisesti mieleen on jäänyt sellerin varret jotka oli täytetty tuorejuustolla ja rusinoilla. Toinen ihmetyksen aihe on aina ollut Ambrosia hedelmäsalaatti, mikä ei suomalaisen ruokaympyrän mukaan täyttäisi varsinaista salaattiosiota.
Jos jotain ruokailun yhteydessä kaipaa, niin suomalaista kahvikulttuuria! Sitä, että istuttaisiin alas jälkiruokailemaan ja siihen kuuluisi kahvin juonti. Nykyään Jenni osaa jo pyytää kahvia, mutta vielä tähän päivään mennessä sitä ei olla pyytämättä tarjoiltu. Kahvi on selkeästi osa myös amerikkalaista kulttuuria, mutta se luokitellaan ilmeisesti jonkinlaiseksi spesiaalijuomaksi yleishyödykkeen sijaan.
Kiitospäiväksi myös koristellaan, vaikkakaan ei niin runsaalla kädellä kuin Halloweenina ja Jouluna. Osa hyödyntää Halloweenin kurpitsa-aiheita koristeluissaan. Jossain vaiheessa Jennin mielessä käväisi ajatus siitä, mitä hyvän vaimon ja äidin kuuluu tehdä. Onko hänen vastuullaan ottaa haltuun myös amerikkalaiset perinteet? Muutaman vuoden pohdittuaan lopputulos on se, ettei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita. Lapsille ja miehelle, sekä tietysti ihan vain itselleenkin haluaa opettaa erilaisia juhlia näin kahden kulttuurin keskiössä. Kunnioitus toisen perinteisiin tuntuu loogiselta, mutta turhaa stressiä niiden oikeaoppisesta toteuttamisesta ei tarvitse ottaa. Ajatus on tässäkin tärkein! Ja hei, ihan samalla lailla sillä miehelläkin on vastuuta jakaa kulttuuriperinteitä. Kiitospäivä itsessään on aatteeltaan kaunis, joten kunhan tarkoituksen muistaa laittaa keskiöön, on kaikki muu toissijaista.
Ihanaa Kiitospäivää kaikille! Olemme kiitollisia teistä!