Joulun vieton yhteenvetoa

Toivottavasti teidän kaikkien joulu oli ihana ja omannäköisenne. Jennin joulu meni perinteisemmin, kun taas Astalla oli aikaisempiin vuosiin verrattuna täysin erilainen joulu töiden merkeissä.

Joulu Salt Lake Cityssä

Jennin perheessä toteutettiin joulusukkaperinne ensimmäistä kertaa. On ihanaa huomata, että monikulttuurinen joulu alkaa löytää uomansa yhdistäen amerikkalaisia ja suomalaisia perinteitä. Perheen omat rutiinit ja tavat alkavat vihdoin muotoutua. Tänä vuonna myös Jennin nuorempi veli ja äiti olivat juhlinnassa mukana. Jenni ja Maikki ovat sopineet niin, että 24. päivä syödään jouluillallinen, minkä jälkeen kurkataan joulusukat eli saadaan ensimmäinen kierros lahjoja. Okei, myönnetään, amerikkalainen joulu on aika kaupallinen. Sukkiin pyrimme laittamaan hyötyjuttuja, kuten huulirasvaa, lahjakortteja tai purkkaa.

Jouluillalliseen kuuluvat lanttu- ja porkkanalaatikot sekä juuri se amerikkalainen bataattilaatikko pähkinöillä ja vaahtokarkeilla. Lisäksi oli kinkku, paikallista ”graavi”lohta, rosolli sekä valkosipulikermaperunoita. Ostimme myös lohen, joka kuitenkin päätettiin jättää seuraavalle viikolle. Ruokaa oli jo ihan runsaasti.

Laatikot valmistetaan alusta asti itse, sillä ainakaan Salt Lake Citystä ei mistään löydy valmiita soseita. Puuroriisinä käytetään Arborio- tai sushi-riisiä. Jennin äiti kommentoi, että juurekset ovat vetisempiä ja laimeamman makuisia Utahissa kuin mitä ne ovat Suomessa. Jälkiruuaksi ja ohessa nautittiin Suomikaupasta tilattuja ruisleipää, konvehteja ja vihreitä kuulia. Glögi löytyi Ikeasta.

Joulusukat oli aseteltu kaikille. Aikuisten sukista löytyi Starbucksin ja jäätelöbaarin lahjakortteja, huuli- ja käsirasvoja, meikkejä, karkkia ja purkkaa. Kaksivuotias puolestaan sai muumikarkkirasian, harjoittelusakset, popping leluja, värityskirjan ja limalöllöjä, joita hän rakastaa. Suomalaiset joululaulut soivat koko iltapäivän ja illan.

Ennen nukkumaanmenoa lapsen kanssa jätettiin joulupukille pari keksiä sekä maitoa joulukuusen alle. Tänä vuonna myös lapsen tutit jätettiin kuusen alle, mistä joulupukki voisi ne sitten hakea ja viedä ne enemmän tarvitseville vauvoille. Pienen ahdistusitkun jälkeen lapsi lopulta ihan omatoimisesti luopui tuteista ja nukahti helposti ilman. Toki niistä on vielä puhetta riittänyt, mutta lapsi aina lopulta toteaa että ”I’m a big girl now”. Kyllä äiti saa olla ylpeä! Lapsi on parasta, mitä tässä maailmassa voi saada. <3

Amerikkalaisen perinteen mukaan joululahjat (myös sukat) avataan 25. päivän aamulla. Tämä on nyt sovellettu osaksi Jennin perheen perinteitä. Sukat edellisenä iltana ja lahjat 25. päivä aamulla. Lapsi heräsi kuuden maissa ja halusi mennä katsomaan, onko joulupukki jo käynyt. Lapsen ilo on niin ihanaa! Hän huomasi myös keksien, maidon ja tuttien kadonneen. Tilalle oli tullut kirje joulupukilta sekä tietysti iso kasa lahjoja kuusen alla.

Ensin jaettiin lahjat ja aloitettiin sitten avaaminen yksi kerrallaan ja amerikkalaiseen tapaan vuorotellen henkilöitä. Amerikassa on tapana jakaa lahjojen avaaminen muiden kanssa eli siitä tehdään spektaakkeli, jossa jokaisen kohdalla vuorotellen ihastellaan saatua lahjaa. Suoraan sanoen tämä traditio ahdistaa, jos kyseessä on baby shower tai syntymäpäivät. Toisaalta tapa myös miellyttää pienemmän porukan kesken toisin kuin kauhea pakettien repimispyörremyrsky, joka ainakin Jennin lapsuudessa oli ominaista. Haha! Kauhea sekasorto ja menee ohi mitä itse kukakin sai.

Joulu oli ihana, rento ja perinteinen uusilla tavoilla höystettynä. Seuraavaksi odotellaan uutta vuotta. Jennin perhe tekee myös reissun Los Angelesiin tammikuun alussa. Siitä lisää Instassa ja ehkä myös täällä blogin puolella.

Astan erilainen joulu

Astan ja samalla Astan perheen joulu oli tänä vuonna totisesti erilainen, kuin aiempina vuosina. Jo ennalta oli tiedossa, että Asta pääsisi palaamaan kotiin joulun viettoon vasta tapaninpäivän iltana, mutta asiat eivät lopulta menneet aivan suunnitelmien mukaan.

Joulun aikainen tapahtumasarja sai alkunsa oikeastaan jo muutama päivä ennen joulua, kun Asta lähti töihin. Kyseessä piti olla kaikin puolin aivan tavallinen lento; nopea pyrähdys Lontoossa ja seuraavana iltapäivänä takaisin.

Hotellissa Astalle kävi yön aikana kuitenkin pieni tapaturma, jonka vuoksi aatonaaton suunnitelmat vaihtuivat nopeasti kotiinpaluusta tutkimuksiksi lontoolaisessa sairaalassa. Kun kotiinpaluu vielä siirtyi jouluaaton puolelle, oli ainakin yksi asia selvää: tämän vuoden joulu ei tulisi menemään yhtään minkään alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti! Tänä vuonna Joulupukin kuumaalinjaa katseltiin lontoolaisesta hotellista, ja se takuulla jää ainakin mieleen. Yleensä kun Astan lempparijouluohjelma on aina tuijoteltu kotisohvalta riisipuuroa syöden.

Lopulta Asta pääsi palaamaan kotiin jouluaaton iltana – väsyneenä, mutta kliseisen onnellisena. Jouluaattona lämmitettiin sauna ja syötiin muutamia valmiiksi saakka tehtyjä jouluruokia, ja myös kinkku päätyi uuniin paistumaan yötä vasten. Samana iltana avasimme malttamattomina jo muutamat joululahjat, joulusukkien avaaminen jätettiin seuraavalle illalle. Tavallisesti ne on avattu Astan perheessä aina 25. päivän aamuna, mutta tänä vuonna meni kaikki aivan päälaelleen.

Ja arvatkaapa mitä? Ei Astan perheessä vieläkään ole täysin koristeltua joulukuusta! Joulukuusen ympärille on kyllä kieputettu valot ja oksilta roikkuu tasan kaksi palloa. Kaikki muut koristeet ovat odottaneet aattoillasta saakka inspiraatiota laatikoissaan kuusen lähistöllä. Katsotaan, mahtavatko päätyä kuuseen saakka ollenkaan enää tämän vuoden puolella…

Kuinka teidän joulunne meni? <3