Koti on siellä, missä sydän on
Kodin kaipuu on rakennettu meistä jokaiseen niin väkevällä tavalla, että siitä on ajan saatossa tehty lauluja, sepitetty runoja ja kirjoitettu kirjojakin.
Kodin fyysinen käsite sisältää lattian, seinät ja katon. Käytännössä ymmärrys kodista on kuitenkaan harvoin yhtä pelkistetty. Meistä jokaisella on synnyinkoti, lapsuudenkoti tai -koteja ja vanhempien koti, tai -kodit. Ne paikat, jotka ovat hellästi (ja toisinaan hieman reippaamminkin) tuuppineet meitä kohti sitä hetkeä, jolloin olemme valmiita rakentamaan oman kotimme itse. Meitä ovat kasvattaneet myös päiväkodit, ja maailmaa kiertäessämme olemme saattaneet pysähtyä yöksi matkustajakotiin.
Mutta koti on paljon muutakin.
Ulkopuolisena omassa kodissaan
Tämän viikon aloittanut Suomen itsenäisyyspäivä nosti monenlaisia tunteita ja ajatuksia sekä Jennille että Astalle. Yksi voimakkaimmista ja eniten ajatuksia herättäneistä aiheista oli koti.
Jennin koti on tällähetkellä Utahissa, Astan taas Suomessa. Mutta voiko asian todella esittää näin pelkistetysti?
Meidän mielestämme ei voi.
Jenni rakensi — kirjaimellisesti — kotinsa Utahiin. Tie Salt Lakeen ei kuitenkaan ollut mutkaton, vaan matkan varrella Jenni ehti asua useammassa eri maassa ja niissäkin useammassa eri osoitteessa. Miehen kanssa on pidetty yhtä vuodesta 2015 ja jo siinä ajassa on keretty asua 15+ eri osoitteessa, joista viimeiset kolme vuotta onneksi paljon pysyvämmin. Jennillä ei ole lapsuudenkotia tai mummolaa, minne palata. Sen sijaan Jennin turvasatama ovat ihmiset, perhe — lapsuuden perhe Suomessa sekä oma perhe Salt Lakessa. Myös suomenkieliset ystävät ovat henkireikä, mistä kertovat jo lähes päivittäin lähetettävät Whatsapp-ääniviestit.
Jennille suomen kieli on osa kodin tunnetta. Ihmiset usein kysyvät, aikooko Jenni perheineen vielä joskus muuttaa takaisin Suomeen. Vaikea sanoa. Ajatus siitä, että perhe muuttaisi nyt Ouluun, tuntuu jollain hassulla tavalla vieraalta ja jopa vähän tylsältäkin. Toisaalta taas Suomi ja todennäköisesti pääkaupunkiseutu kuulostaa ihan mielenkiintoiselta vaihtoehdolta. Jonkinlainen takaportti Jennin mielessä on silti auki: “Ehkä sitten kun lapset ovat kasvaneet, niin…”
Samaan aikaan ristiriitaa aiheuttaa kotioven ulkopuolella avautuva maailma. Suomessa kasvaneena Jennin puheesta kuuluu aksentti ja toiset hänen tavoistaan ovat suomalaisille tyypillisiä; sellaisia, jotka kuitenkin samaan aikaan aiheuttavat hämmästystä amerikkalaisissa. Esimerkiksi se kuuluisa “ei pidetä kenkiä sisällä”, mutta myös se, että tehdään se mistä on sovittu. Vaikka Jenni onkin kotonaan Utahissa, on hän syntyperäisille amerikkalaisille silti ulkopuolinen, muualta muuttanut. Jää nähtäväksi, lähteekö tämä tunne koskaan pois, vaikka ei se onneksi jokapäiväistä elämää hirveästi rajoita.
Astan suomalainen koti on paikka, joka on ollut hänelle hyvin tuttu jo lapsuudessa. Onhan talo alun perin rakennettu kodiksi hänen isovanhemmilleen, aivan tien toiselle puolen Astan synnyin- ja lapsuudenkodista. Isovanhempien menehdyttyä ovat taloon asettuneet Astan lisäksi myös hänen miehensä ja tyttärensä. Vaikka tutut maisemat, lähiympäristö ja tunnelma ovat Astalle ehkä jopa se kodin perimmäisin määritelmä, on hänen miehensä joutunut tekemään töitä ottaakseen paikan omakseen. Kalifornian lämpimän auringon alla kasvaneena vaihtuvat neljä vuodenaikaa, pitkälle horisonttiin jatkuvat pellot ja metsät kuin suomalainen hiljaisuuskin ovat kuitenkin asioita, joita kalifornialaismies tuskin ainakaan sisäsyntyisesti pitäisi itselleen tutuimpana — vai mitä luulette?
“Koti on siellä, missä sydän on”
Tämä kliseinen sanonta lienee tuttu jokaiselle meistä.
Viralliset tahot määrittelevät kodin yhteen ainoaan, fyysiseen osoitteeseen. Asia ei kuitenkaan liene aivan niin mustavalkoinen; vaikka koti paperilla olisikin tietyssä osoitteessa, eivät kyseiset seinät välttämättä tarjoa turvaa, suojaa ja lohtua — koti ei ehkä tunnu kodilta. Toisaalta, koti voi olla pysyvän osoitteen lisäksi myös jossain aivan muualla, ehkä jopa maailman toisella puolen.
Meistä kummankin juuret ovat Suomessa — olemme saaneet elämäämme perustuksen kaikista maailman eri kolkista juuri Suomessa. Olemme toisaalta molemmat myös luoneet muistoja ja rakentaneet elämäämme merkityksellisillä tavoin myös oman synnyinmaamme ulkopuolella. Meistä molemmille Utah on merkityksellinen paikka — Jennille koti juuri tällä hetkellä, Astalle puolestaan rakas paikka monissa muistoissa ja tunteissa.
Yhdestä asiasta voimme kuitenkin varmasti kaikki olla samaa mieltä. Määritelmästä riippumatta meistä jokainen kaipaa kotiin.
