Niin se vaan tammikuu vaihtui helmikuuksi ja aika on juossut aivan hurjaa vauhtia! Minulla — Astalla — tammikuu kului pitkälti asioita hoitaessa. Nyt olen kuitenkin päässyt palaamaan takaisin arkeen ja töihin! Lähteminen ja kotoa pois oleminen on aina omanlaisensa prosessi. Toisaalta, nautin työstäni kovasti ja tällä kertaa työni vei minut bonuksena pieneksi hetkeksi Kaliforniaan.

Edellisestä kerrasta Yhdysvalloissa olikin ehtinyt jo kulua pidempi tovi. Kuten arvata saattaa, jotkut asiat tuntuivat heti kotoisilta ja toiset asiat taas pääsivät yllättämään. Höpöttelimme näistä huomioista Jennin kanssa muutama päivä takaperin ja tulimme siihen tulokseen, että mikäpä olisikaan parempi aihe blogiin!

Millaisena vuoden 2022 Amerikka näyttäytyi?

Muovipussien laatu oli parantunut. Aiemmin niin höttöiset ja repeilevät muovipussit olivat korvautuneet pusseilla, jotka olivat pitkälti yhtä jämäkän tuntuisia kuin suomalaisetkin. Ainoastaan Marshallsin muovikassit olivat laatunsa puolesta pettymys, ja niitä sai pyytää useamman päällekkäin. Heh, jotain tuttua sentään!

Asiakaspalvelun taso oli todella vaihtelevaa. Toiset vastasivat kysymyksiin nihkeästi purkkaa jauhaen ja suurin piirtein oikeaan suuntaan huitoen — toiset taas ylittivät odotukset ja olivat aivan ihania asiakaspalvelun ammattilaisia! Näiden kahden kategorian väliin putovia ei oikeastaan pahemmin ollut. Tai ehkä minä vaan olen tottunut utahilaisten suurimmaksi osin lämpimään ja arvostavaan asiakaspalveluun?

Kalifornian tuoksu. Jopa Kalifornian ominaistuoksu onnistui yllättämään. Osaanko kuvailla sitä? En. Se on kuitenkin juuri sopivan makea, kukkainen ja suloinen. Kalifornian tuoksuinen.

Kauppojen sisällä on kauppoja. Tämä ei ehkä ollut yllätys, mutta ehdottomasti hetken hämmennys. Suomessa kaupat on erotettu toisistaan selkeämmin, jokaisen eri kaupan ollessa selvästi oma yksikkönsä ja tilansa. Yhdysvalloissa kauppoja on myös kauppojen sisällä. Walmartissa hyllyjen päädystä löytyy apteekki, Targetissa taas on Starbucks aivan vaaterekkien vieressä. Aika hassua, ja aika ihanaa.

Tuntemattomien tervehtiminen. Miten ihana tunne siitä tulikaan! Kävelin kaikkiaan noin 15 kilometrin verran päivän aikana, ja niihin kilometreihin mahtui useampiakin kohtaamisia ihmisten kanssa. Oli ihanaa huikata vastaantulijalle hyvät huomenet ja kysäistä, mitä hänelle kuuluu — ja sama tietysti toisinpäin. Minun on rehellisesti tunnustettava, etten edes muistanut, kuinka ihanalta se voikaan tuntua! Loppupäivän hymyilytti.

Tästä päästäänkin sopivasti aasinsillalla siihen, kuinka myös muiden ihmisten hymy vaikutti minuun. Jälleen kerran asia, jota en muistanut aivan niin vahvasti. Kauniilla sanoilla, lauseiden väliin sujautetuilla kohteliaisuuksilla ja hymyillä on ihan oikeasti mahdollista piristää toisen päivää.

 Myös maksamisen kulttuuri aiheutti minulle pieniä yllätyksiä. Odotin voivani tipata suoraan summana, mutta maksupääte antoikin minulle pelkkiä prosentteja valittavaksi. Samaan tapaan hämmennystä aiheutti myös se, että kertoessani ravintolan tarjoilijalle maksavani pankkikortilla, hän nappasi korttini ja katosi näkyvistä — vain palatakseen takaisin maksupäätteen ja korttini kanssa. Epäilevä Erkki on tarkkaillut pankkitiliään viimepäivät, ihan varmuuden vuoksi vain.

Sain myös muistutuksen siitä, että Yhdysvallat on rakennettu autoille. Jalkakäytävät ovat kapeita ja niitä ei todella löydy aivan joka puolelta. Suojatiemerkinnät voivat myös ensialkuun näyttää hieman hassuilta; ikään kuin tien yli kulkevalta, viivoin piirretyltä käytävältä. Toki Suomesta tuttuja seepraraitojakin on joissain paikoissa, yleensä pienempien kadunylitysten kohdalla.

Eniten päänvaivaa minulle aiheuttivat kuitenkin lo-put-to-man pit-kil-tä tuntuneet jalankulkijoiden liikennevalot. Vaikka kuinka painelet suojatien alussa olevaa nappia, saat odottaa ikuisuuden valojen vaihtumista. Senkin jälkeen sinulla on kiire ylittää 8-kaistainen tie puolijuoksulla, jos et mieli jäädä kaistojen väliin odottamaan seuraavaksi viideksi minuutiksi…

Mainitsemisen arvoinen asia lienee myös valikoiman laajuus. Tietenkään asia ei tullut uutena, mutta yllätti silti — en todellakaan muistanut, mitä laaja valikoima ihan oikeasti tarkoittaa. Suomeen muuten tarvitaan ehdottomasti vastine Hobby Lobbylle!

Mikä taas ei yllättänyt?

Ympäriinsä hylätyt ostoskärryt. Pakko myöntää, että tämä laittoi kaikessa nurinkurisuudessaan jopa hymyilyttämään. Minusta on aina ollut omituista, kuinka amerikkalaiset kuskaavat ostoskärryjä ympäriinsä ja myös jättävät ne niille sijoilleen. Ostoskärryjä löytyi niin viheralueilta, jalkakäytävien varsilta kuin sieltä täältä kauppojen parkkipaikoiltakin.

Vessan vetomekanismikin löytyi heti. Sitä ei tarvinnut jäädä etsimään, toisin kuin esimerkiksi Japanissa. Siellä oli hetken melko hukassa ja jouduin raapimaan ohimoitani miettiessäni, mistä ihmeestä saan pöntön huuhdeltua…

Ja vielä niihin ostoskärryihin palatakseni — ne olivat aivan yhtä jäykät ohjattavat, kuin aina ennenkin. Ensimmäiset viisi sekuntia mietin, mikä näissä on vikana. Sen jälkeen muistin, että ei yhtään mikään — amerikkalaisissa ostoskärryissä vain eivät takapyörät ohjaudu, ainoastaan kaksi etummaista.

Ovatko jotkut asiat Yhdysvalloissa yllättäneet sinut silloin, kun olet ollut vierailematta maassa pidempään?
Jätä kommentti ja kerro meille!

Psst — muistathan myös ottaa meidän IG:n seurantaan <3 @meillaamerikassa