Yhden keskiviikon taianomaisuudesta

Siis onneksi se piinaava aprillipäivä meni jo. Tällaiselle rehelliselle ja sinisilmäiselle (siis oikeasti, mulla on siniset silmät) ihmiselle yksi päivä huijailua ja keppostelua on jo melkein liikaa! Mies herätti minut aamulla huijaten, että kissa oli oksentanut ruokapöydällemme. Uskoin, koska se ei ollut millään tavalla epäuskottava skenaario. Hoksasin kuitenkin melkein heti, että hetkinen, tänään on se huijauspäivä!

Koko päivän suhtauduin työkavereiden kertomuksiin ja lehtien uutisotsikoihin skeptisesti. Epäilin kaikkia oikeita uutisia ja uskoin huijaukset. Argh. Onneksi päivässä oli myös yksi aivan täyttä totta oleva mieletön uutinen. Onnea läheinen, olet ansainnut kaiken kohdallesi osuvan menestyksen. <3

Vieläkin viipyilen eilisen ilouutisen jälkimainingeissa. Nautimme pari lasia skumppaa ja hyvän päivällisen. Sen jälkeen nukahdin autuaana sohvalle. Tänään katselen, kuinka kissat makaavat lötköinä ja ottavat aurinkoa ikkunan läpi. Nautiskelen omasta rauhasta ja mahdollisuudesta keskittyä itselleni tärkeisiin juttuihin. Juon vähän liikaa kahvia rakkaalta saadusta mukista. Ja kuuntelen upeaa musiikkia (linkki alla!). Ulkona kevät on täydessä vauhdissa. Ja oikeastaan sisälläkin, mielessäni. Tällaisena keskiviikkona uskon ihan kaiken olevan mahdollista.

Tai en usko. Tiedän.

http://youtu.be/TJJO0gpMBHo