Kuka minä olen

Olen nainen, nainen joka ei tiedä mitä haluaa. Sellainen, joka kaipaa rakkautta, etsii sitä täysin vääristä paikoista. Koittaa olla jotain, enemmän, kuin öitä, päätyen silti aina lakanoiden väliin. Nainen joka saa, mitä haluaa, haluten kokoajan vääriä asioita. 

Pääni sisällä on umpisolmuja, sellaisia, jotka eivät aukea, mutta ne kiristyy. 

 

Elän pienen pientä täydellistä elämääni, valtakunta on vaatimattomat 85neliötä, minulla on täydellinen tytär, koira ja pieni auto. Takapihalla omenapuu ja mansikkamaa. Kuinka onnekas onneton olenkaan. Minulla on työ, johon motivaationi ei riitä, ystäviä joiden kanssa jakaa aamukahvit, viinipullot ja salaisuudet. Iltaisin puhelimeni huutaa miehiä miehiä miehiä, niitä täysin vääränlaisia. Sellaisia, jotka haluavat pitää huolta, olla lähellä. Silitellä uneen. Suudelle. Koskettaa. Olla, olla enemmän kuin öitä, mutta jotka kuitenkin ovat täysin vääränlaisia – minulle. 

 

Tämä on minun avautumisraita. Ehkä tätä kautta, alan ymmärtämään itseäni. Sitä mitä oikeasti haluan, sitä etten tuhoa itseäni. Tämä on väylä, mitä kautta koitan oppia tuntemaa itseni paremmin. Tämä on julkinen avautumiseni. Enkä minä ole ihan näin säälittävä, miltä vaikutan. Tämä teksti pohjautuu taas yhteen vääränlaiseen mieheen, joka katosi pakkasyöhön aamuyöllä, sillä minä rakastan aamuja. Aamuja yksin. 

 

Minä perkele tahdon jonkun, josta pitää kiinni, ilman halua päästää irti! Ja miksi minä elän kuten elän. Voi kuin tietäisin.