Hyvän ryhdin lyhyt historia
Kaikki tieto on sosiaalisesti konstruoitua. Siis rakentunutta. Tämä pätee myös terveyttä koskevaan tietoon, ja etenkin siihen.
Terveysväittämien tarkastelu sosiaalisesti rakentuneina ilmiöinä on ehkä vähän tabu. Onhan kaikenlainen sosiaalihömpötys ja feminismi ja tasa-arvo ja konstruktiot ja muut vastaavat ihan erillään lääketieteellisestä, kamalan objektiivisesta tiedosta.
Not.
Kaikkien tieteiden kohdalla on totta, että yleinen ilmapiiri vaikuttaa tutkimuskohteiden valintaan. Se mitä pidetään tärkeänä tutkimuskohteena, on sosiaalinen prosessi. Prioriteetit, asioiden uskottavuus ja maailmankuva muokkautuvat jatkuvasti. Tiedon kumuloituminen on osa kaikkia tieteitä. Myös lääketiedettä.
Herkullinen esimerkki tästä on hiljattain uutisoitu uusi tieto hyvästä ryhdistä (HS 24.9.2020). Parasta ergonomiaa keholle on asennon jatkuva vaihtuminen. On paikkansapitämätöntä väittää, että sotilaallisen ”hyvä ryhti”, jossa olkapäät ovat takana ja selkäranka lähes tulkoon tikkusuorana, on ihmiskehoa hellivä tapa olla. Päin vastoin.
Tikkusuoran ryhdin palvonta on tosiaan lähtenyt Ranskan sotajoukoista leviämään muut kansan pariin. Siitä sitten on pikkuhiljaa lähtenyt rakentumaan käsitys, että tikkusuora ryhti on hyvästä, kertoo kunnollisuudesta ja symboloi terveyttä ja voimaa. Tämä tuskin on ainut sitkeä terveysväite, joka on saanut pitkään elää omaa elämäänsä virheellisyydestään huolimatta.
”Asennon” ja tikkusuoran seisomaryhdin ihannointi on historiaa. Nykyään tiedetään paremmin. Asennon vaihtelu on tutkimuksissa osoittautunut parhaaksi tavaksi olla. Vaikka Hesari uutisoi asiasta hiljattain, ei asia ole mitenkään uusi. Esimerkiksi ”Luomuliikunnan vallankumous” -kirjan kirjoittanut Arto Pesola tuo asian esille jo vuonna 2013.
Teoksen keskiössä on tietotyöskentely, kropan liike, ergonomia ja miten se ei ole mitenkään kovin ihmeellistä loppu peleissä. Kirjan lukemisesta on jo vuosia, mutta muistan elävästi, kun luin vastauksen kysymykseen: mikä on ergonomisin asento työskennellä? Seuraava.
Hesarin jutussa kyllä tuodaan ilmi, että tässä pikkuhiljaa on kyllä tietoa kerääntynyt vuosien mittaan tukemaan sitä väitettä, että tikkusuora ryhti ei olekaan mitenkään ergonomian aatelia. Asiaa täytyy kuitenkin luonnollisestikin kommentoida hyvin varoen, sorkitaanhan tässä pitkään totena pidettyä asiaa.
Vaikka perinteiset, virheellisetkin terveysväitteet saattavat pitkäänkin elää omaa elämäänsä elinvoimaisina, eivät nekään ole muutoksen voimalle immuuneja. Uutta tietoa kumuloituu jatkuvasti.
Myös ihmiskäsitys muuttuu jatkuvasti. Sillä ihmiskäsitykseen tämäkin uusi tieto käytössä lopulta kulminoituu. Enää ihmistä ei tarvitse pitää laiskana ja vetelänä, ellei ole ”hyvässä ryhdissä”. Nähdessään ihmisen lysyssä istuen, voi vaan todeta, että jaa, just human being human.