Ja tähän joku aurinkoinen kesäkuva.

No ei vaineskaan! Säästä voisi täällä maassa puhua pulputtaa loputtomiin. Nyt voisin kertoa kuinka aina vaan tuulee, sataa, melkein paistaa ja sitten taas tuulee. Luonnolla on kuitenkin kesä, takista ja sormikkaista huolimatta, ja tuo vihreys on jotain niin piristävää!

Keväällä vihreysinto alkaa yrttien siementen kylvöllä ja idättämisellä. Muutaman pienen vihreän varren ilmaannuttua into on ylimmillään. On hankittava leikkokukkia jokaiseen ruukkuun. Ulkona alkaa vihertää enemmän. Näkymä ikkunasta on huumaava valkoisenharmaan talven jälkeen. Sitten sisäkasvit alkavat heräillä auringon säteen osuttua niihin ja ne tekevät uusia hennonvihreitä lehtiä.

Yhtenä melkein aurinkoisena päivänä oli pakko puuhastella parveke kuntoon. Istutella värikkäitä kukkia ja siirtää yrttien taimet varovasti ruukkuihin. Parvekkeella voi viipyä jo pienen hetken, ennen kuin sen betonilattia jäädyttää varpaat.

Kun kävelen Hallan kanssa hitaasti löntystellen meidän jo tutuksi tullutta lenkkipolkua, vedän keuhkot täyteen syreenin tuoksua. Malttamattomana odotan sitä helteistä kesäyötä, kun voin paljain varpain kävellä kotiin.