Repovedellä

Pakkasimme viikko sitten sunnuntaiaamuna avopuolisoni kanssa eväät ja koiran autoon ja ajoimme Repovedelle Kouvolaan. Retki on ollut haaveena pari vuotta, mutta nyt sattui sopiva rako sen toteuttamiseen. Useimmiten toteutamme asioita vähän ”extempore”- hengessä, katsotaan aamulla miltä tuntuu ja edetään sen mukaan, eikä tämä ollut poikkeus.

Retkemme osatarkoituksena oli mennä ihailemaan ruskaa, mutta olimme viikon etuajassa. Tämänkin tajusin vasta eilen kun ihastelin vaahteroiden punaa: ai niin! Ilmeisesti katseltavaa oli niin paljon, että tällainen pikkujuttu pääsi unohtumaan.

Kuten kuvasta näkyy, ei ruskaa. Tai ehkä pieni, mutta tuota ei lasketa.

Halla menossa kesän viimeiselle uinnille.

Suunnitelmissa oli kulkea pidempi matka, mutta samoiluun meni yllättävän kauan aikaa. Päädyimme kulkemaan noin viiden kilometrin Ketunlenkin, aloittaen matkan Riippusillalta ja lopettaen Ketunlossiin. Hallan kanssa reissuun lähdössä jännitti se, että uskaltaako se ylittää Riippusillan. Ylitys alkoi reippaasti, mutta  puolessa välissä jouduin hieman työntämään sitä eteenpäin ja pienen kannustuksen jälkeen pääsimme yli.

Taukoineen päivineen lenkin kiertämiseen meni noin kolme tuntia. Aikaa meni myös siihen, kun olimme hukanneet polkumme kulkiessamme maiseman perässä ja jouduimme tekemään tiimityötä sen uudelleen löytämiseksi. (Tiimityöksi lasketaan eriävät mielipiteet ja googlen esille kaivaminen. Minä olin väärässä.)

Täytyy joskus kiertää pidempi reitti ja yöpyä matkan varrella laavulla tai erämökissä! Jäänkin vielä harkitsemaan tätä.