back to the future

 

Niin ku kaikki sadut, joita ei koskaan unohdeta, alkaa aina lauseella ”Once upon a time…” ja ihanan keväisen pianon pimputus onnellisuus-alku, sitten paha ja vähän pelottavakin seikkailu (useat disneyn klassikkoelokuvat ei mielestäni oo mitään lasten elokuvia!) jossa ei ikinä hävitä tai kuolla ja loppu on aina onnellinen. Tekisi mieli siis aloittaa nyt eka kirjotus näin:

Olipa kerran Nanna.

Mutta ainoa asiat jotka ei tee tästä jutusta täydellistä on se, ettei mun elämä ole todellakaan mitään satua ja hyviä haltijattareita nähnytkään, enkä mä oo prinsessa vaikka mun iskä edelleen väittää niin ja mun tarinani loppu ei ole vielä tullut, mutta hirveästi tässä yritän kaikkeni ja vihdoin ja viimein tosissani, yritän tehdä elämälleni superonnellisen lopun.

Ja niin, haluan muistuttaa, viitaten tohon satujuttuun, ni kaikki mitä tuun kertomaan teille on kaikki tapahtunut oikeasti. Mitään fiktiota tai bullshittia ei jaksa kukaan kuunnella. Aion olla täysin rehellinen teille (koska oon sen vissiin vähän velkaa) ja kertoa mitä tapahtui vähän yli 10 vuotta sitten ja mitä nyt tapahtuu ja miten menee.

Ehkä monet teistä vielä muistaa sen ajan, jollon muotibloggaus oli uutta ja ihanaa ja maailman mielenkiintoisin asia. Oli muutamia bloggareita jotka kutsuttiin kivoihin tapahtumiin ja lukijat tunnistivat kadulla, vaikkei koskaan kukaan tullut mitään sanomaan nähdessäni mut vaan mielummin ilmotti näköhavaintonsa mulle myöhemmin kommentoimalla anonyymisti. Mut ei se siis mitään, oli se ihan kivaa silti! Mä alotin siis 16-vuotiaaana kun olin suorittanut peruskoulun todella huonolla keskiarvolla (6,3) ja sillä asenteella, että nyt mä oon täysin vapaa tekee mitä mä haluun. No mä oon aina ollu aika omalaatunen ja todella taiteilijapersoona, ja rakastin jo lapsena valokuvausta ja mä pääsin Muurlaan opiskelee valokuvausta ysin jälkeen. Silloin mun yks odotetuimmista asioista elämässä viimeinki tapahtui: mä muutin pois kotoa. Muutin jopa noin 70 kilometrin päähän mulle ihan täysin vieraaseen kaupunkiin ja vieraisiin ihmisiin Saloon. Sillon mä alotin aikani kuluksi kirjottaa muotiblogia ja monet vissiin edelleen muistaa blogin danlovesyou.

Käytin sillon netissä ja muutenkin ekaa kertaa elämässäni nimeä joka lukee mun papereissa, jossa lukee myös pikkuteksti ”NOT FOR TRAVEL” eli Linda, ja monesti oon miettinyt tätä että miksi julkaisin itseni lindana vaikka mun kutsumanimi on syntymästä asti ollut Nanna. 97 prosenttia koko väestöstä tuntee mut pelkästään Nannana, loput on ihmeissään kun kuulee, että mun oikee nimi onkin Linda. Niinku muutama vuos sitten, eräs rikoskonstaapeli Turun poliisiasemalla sanoi mulle, että ”täällä on monta kertaa puhuttu Nannasta, mut me tiedetään nyt, että se oot sinä”, johon vastasin ”jopa teillä kesti monta vuotta selvittää se asia”.

 

Moikka kaikki mä oon siis Nanna ja mulla on taito aina vaihtaa yhtäkkiä puheenaihetta ja suurin osa mun jutuista on jääny vaan ilmoille roikkumaan, ku oon alottanu kertomalla jotain mitä en koskaan saanu sanottua loppuun asti noilla mun väliaikainfoilla. Mun piti siis sanoa, että danlovesyoun loppu tuli siksi, ku mun lukijat alkoi kommentoimaan mulle tällasta: ”Mun arvostus sua kohtaan meni täysin, ku kuulin että sä vedät huumeita.”

Mä haluun sen arvostuksen takas. Mä kävin joo vähän sivuraiteilla ja vedin huumeita. Nyt kaikki on toisin ja haluun jakaa tän kaiken paskan teidän kanssa. Vaikka nykyään on niin sairaan hienoa vetää kamaa ja on muotia olla narkkari ja ihmiset romantisoi rikollisuutta yms niin nyt sanon tämän tai siis nämä vaan kerran:

• se ihana ja kiinnostava alamaailma on kamala paikka, jonne ei kannata haluta mennä. nyt yritetään saada mut sieltä kokonaan pois.
• mä olen niin kyllästynyt kaikkeen siihen mitä se sisälsi
• on ihme että mä oon edes hengissä
• kaikkia juttuja en voi paljastaa, nimet tarvittaessa muutan.
• mä haluun kirjottaa tätä julkisesti, vaikkei oikeestaan oo mitään hirveen kiinnostavaa välttämättä
• tää ei tuu olemaan mikään huumeblogi, vaan haluun myös keskittyä normaaleihin asioihin ja jutttuihin mitä teeen nyt ja miten pukeudun nyt ja mistä kaikesta tykkään nyt, eli semmosta muoti/lifestyleblogi vibaa niinku.
• tää on anteeksipyyntö teille kaikille jotka petin.