good morning
Hyvää huomenta kaikki ihanat.Moni vissiin itseni lisäksi ajatteli, että tohon ekaan postaukseen kuitenkin kirjoittaminen loppu. Mä mietin tätä blogia silti vielä paljon, ja tietysti toivon saavani mukaan kavereita lukemaan ja juttelemaan mun kanssa. Kuitenkin totuus on se, että mulla ei elämässäni ole yhtäkään ystävää. Tai oikeastaan ei edes kavereitakaan enää, ku kaikki ihmiset keiden kanssa oon hengaillu on nistejä. Ja koska mä en enää halua olla käyttävä nisti, niin ei silloin oikeen auta mikään muu kun jättää kaikki ”kaverit” koska en muuten pystyisi tähän. Mä en ees halua kuulla oikeastaan mitään huumejuttuja ja verikokeissakin melkein itkin, ku neulan pisto muistutti elämäni rakkaudesta.
Mutta se siitä.
En mä kuitenkaan ihan täysin yksin ole elämässäni, vaikka mä kyllä viiihdyn yksin eikä mulla ole mitään ongelmaa hengailla itekseni, tästä syystä myös vankilassa oli helppo olla koska ei mua ahdista yhtään olla yksin sellissä joku 22h vuorokaudessa. Mulla on maailman ihanin poikaystävä, vai pitäskö tän ikäsenä jo sanoa ”miesystävä”, mä pidän enemmän kyllä tosta poikkis-termistä. Mun maailman ihanin poikkis on kylläkin tällä hetkellä vankilassa, sillä on hiukan pidempi tuomio kun mitä mulla oli, ja ei meidän rikokset eivät liity millään tavalla toisiinsa, koska ei edes tunnettu toisiamme rikosten tapahtuma-aikana. Tää henkilö on muutenkin mulle aika uusi ja uusin tuttavuus elämässäni, ja ainoa positiivinen asia mitä voin sanoa alamaailmasta on se, että se toi eräänä syksyisenä yön pikkutunneilla mun uuden yksiön eteiseen oikeesti enkelin, joka tuli pelastamaan mun elämän mutten tiennyt sitä vielä sillon kun se uusi kasvo kirkkain silmin hymyili mulle riisuessaan kenkiään. Nyt ollaan oltu aika tiiviisti yhdessä ja täysin erottomattomat kohta jo vuoden verran, ainoa asia joka meidät erotti fyysisestä läsnäolosta on meidän valtio ja meidän tekemät töpeksyt. Onnekseni tää virnuileva hujoppi on kuitenkin avovankilassa, eli hänellä on käytössään koko ajan puhelin niin pystymme olemaan jatkuvasti yhteydessä, esim. nukutaan yhdessä tuhisten linja auki koko yön….. ja näemme vähintään kerran kuukaudessa siviilissä kun hän pääsee perhelomalle päiväksi. Vankila on musta sen verran kaukana, että mun ei ole niin helppoa joka sunnuntai sinne lähteä vierailemaan tunniksi. Olen nyt kerran päässyt sinne pussailemaan tunniksi ja menen kyllä aina heti, kun on mahdollisuus.
Poikaystäväni lisäksi mulla on maailman ihanin pikkukoira Nana ja oon myös tekemisissä paljonkin mun vanhempien kanssa. Mä oon ikuisesti kiitollinen mun vanhemmille, kun ovat jaksaneet koko elämäni vaan auttaa mua ja tehdä kaikkea mun hyväksi, ja yrittänyt saada mut pois huonoista jutuista. Nyt mä oikeastaan tälläkin hetkellä kirjoitan tätä mun vanhempien luona mun vanhassa huoneessa, ja oon täällä siis viettänyt aikani kun ite vapauduin Turun vankilasta. Ja aion olla täällä myös siihen asti, että Riku vapautuu. Mä pohdiskelin tätä asiaa jo vankilassa, että ehkä kaikkien mielenterveyden kannalta tää olis paras vaihtoehto ja olin oikeessa, niinku aina tietysti.
Mun pitäs perehtyy nyt enemmän kuviin ja julkaista teille myös kuvia ja niitä taitaa olla muutenkin luvassa paljon, koska oon kuitenkin valokuvaaja ja rakastan kuvaamista. Valokuvaushommat on tosiaan ollut viime vuodet vähän olemattomissa, ja kuvamateriaali näiltä vuosilta on omasta elämästäni lähinnä sellaista paskaa mitä kukaan ei halua nähdä.
