Post-it -hetki

Päätin tänään tsempata Oonan kanssa, ja antaa hänelle sitä kipeästi kaivattua huomiota – jota hän saa muutenkin, vaan harvemmin minulta. Myönnän, huomasin tossa touhutessani että olen tainnut laiminlyödä tätä velvollisuuttani.

Oona oli erityisen iloinen eräästä tavarasta pöydälläni. Muistilappupinkka! Neonvärisiä lappuja liimareunalla. Näillä leikittiin kepeesti puoltuntinen. 

Sain kanssa ” tatskan”, ei ne laput lähellekkään kesken loppuneet mutta vaihtelu virkistää. Ajattelin vähän hyvittää vaisuuttani ja annoin oonan taitella käteeni. 

Jee. Mielenrauha! Ja ilonen lapsi <3