Joulukirje

Luulin saaneeni aivan loistoidean. Joulukirje kummeille. Kerrottais kootusti vuoden tapahtumat. Toivotettais joulut ja uudet vuodet, ehkä kerrottais ensi vuoden toiveita tai suunnitelmia, mitä olis kiva tehdä ja kokea, oppia ja nähdä, vaikkapa juuri kirjeen saavan kummin kanssa. Tehtäis tästä perinne. Joka vuosi joulukirje. Aluksi äidin avittamana, myöhemmin lapsen itsensä kirjoittamana. Nykyään niin harvoin saa oikeita kirjeitä. Käsinkirjoitettuna tietenkin, ja ihan oikealle kirjepaperille. Kauniille ja jouluisalle.

Sitten googlasin. Ja tottakai se useassa paikassa on lytätty idea. Ilmeisesti anglosaksinen tapa. Monet kommentoivat kirjeiden olevan täynnä itsekehuskelua siitä miten hyvin menee. Löytyi jopa valmiita pohjia joulukirjeelle. No sellaista emme ajatelleet, vaan ihan omanlaisensa katsaus vuoteen lapsen näkökulmasta. Ei kehuja, ainakaan turhia. Hyppysellinen huumoria. Jotain persoonallista. Kuulostaako kamalalta? Aiomme toteuttaa anyway. Uskon, että kummit tykkäävät. Jokaiselle teemme tietty omansa, eikä mitään tusinatavaraa. Ehkä siihen kylkeen ostamme vielä pullot jotain ihanaa glögiä tai viiniä, jota nautiskellessa kirjeen voi sitten lukea. Tai repiä takan sytykkeeksi kuinka vain.