Yllätysvieraita, kiitos ei!

Yllätysvieraat. Joo, mikä ettei joskus, kun elämä on about normaalia, mutta tän pikkuihmisen ja uhmaikäisen koiran kanssa ei todellakaan. Vähänkin kun on rytmiä vauva-arjessa ja illan suunnitelmat tehty sen mukaan, siis niin, että voisin rauhassa lämmitellä saunan ja vauva olla isukin kanssa, ja voisin jopa saunoakin rauhassa, kun oon ajoittanut imetykset hyvin, niin eikös sitten anoppi pukkaa yllärivisiitille sekoittaen aikataulut ihan täysin. Ja vielä kun mukana on koiraa pelkäävät sukulaislapset niin avot.

Inhoan muutenkin ihmisiä, jotka vaan ajaa pihaan ilman mitään ennakkovaroitusta. Oma isäni on tässä oikein erityisen kunnostautunut, vaikka itse jaksaa joka puolella toitottaa, ettei pidä yllätysvieraista. Eikö ole vähän ristiriitaista itse tuppautua kylään ihan yhtäkkiä yllättäin, kun ei itse arvosta samanlaista toimintaa häntä kohden? 

 Yllätysvierailuissa eniten ärsyttää se, ettei yhtään ehdi varautua. Kämppä saattaa olla ihan hyrskyn myrskyn, no harvemmin meillä kovin paha tilanne on, mutta ihan kuivumassa olevat pyykit ja levällään oleva matkalaukku on itselleni jo liikaa vieraiden tullessa. Myös päällä olevat vaatteet olis kiva valikoida vieraiden saapuessa, ettei ihan vaan reikäkalsareissa hengaa. Ja voi kai sitä ihmiset olla duunailemassa jotain, mihin ei ylimääräistä yleisöä kaivata. 😉 Tästä syystä vihaan myös naistenlehtien erilaisia vierasvaraksi-reseptejä. Minä en ainakaan tarjoa yllätysvieraille korkeintaan kuin lähtökahvit ja nekin mahdollisimman nopeasti. Sentään vähän lämmittää mieltä, kun yllätysvierailla on pullat mukana tullessaan, mutta silloinkin, olisiko voinut siitä lähikaupasta soittaa ja ilmoittaa tulostaan ja samalla kysyä olisiko jotain mitä kaupasta voisi mukanaan tuoda. Tai tuoda sitten vaikka vaippoja, niitä kuluu aina.