Taas se oli anoppi miehelle puhunut noista meidän lapsen päiväunista. ”Kyllä pitää nyt totuttaa nukkumaan vaunuissa. Huutakoon, niin ne lapset huutaa välillä. Mutta jos on ruokittu ja vaihdettu vaippa niin ei sillä ole väliä jos huutaa. Tuokaa se tänne mulle niin minä kyllä siedän sitä huutoa.” Miksi? Jos lapsi mieluummin on hereillä huutaen kuin yksin nukkumassa vaunukopassa, niin onko se sinne pakko totuttaa? Miksi ihmeessä on pakollista nukkua vaunuissa? Hiiteen koko vaunut kohta, myyn ne Tori.fissa pois niin siinähän pohtii miten voi lapsi nukkua. Hah.

 Kyllä muakin välillä risoo, että kantoliinassa uinuva vauva on kuitenkin vähän tiellä. Ei voi ottaa aurinkoa (no tänä kesänä se nyt ei muutenkaan näytä onnistuvan), ei voi lähteä käymään yhtäkkiä kaupassa (autolla), ei voi helposti poimia maassa olevia asioita (kuten mustikoita), jne. Mutta eipä maailmani siihen kaadu. Olen äitiyslomalla, tai nyt jo vanhempainvapaalla, saaden rahaa siitä, että olen äitinä lapselleni. Vauva on pomoni ja sitä palvelen.   Eiköhän epämieluisia asioita lapsi joudu kohtaamaan elämänsä aikana paljonkin, ja niihin tottuen. Onko pakko tehdä sen elämästä epämieluisaa pakottamalla johonkin joka ei juuri nyt tunnu hyvältä? Kun se vaunuissa nukkuminen ei ole mikään pakollinen asia kenenkään kannalta. Paitsi ilmeisesti anopin.   Sitäpaitsi, nyt muutamana päivänä kun vauva on nukahtanut illalla yksin sänkyyn tai nukkunut päivällä vajaan tunnin yksin, en minä saa aikaan muuta kuin ravata katsomassa, että ihanko tosi se nyt nukkuu, onhan sillä kaikki hyvin, kuulinko jo ääniä…