Samperin gluteeniton!

Meille on tulossa viikonloppuna vieraita ja ajattelin leipoa yhden keliaakikon johdosta gluteenitonta tarjottavaa. Ekaa kertaa. Eihän se voi sen vaikeampaa olla, kuin normaalilla jauholla leipominen, ajattelin. Ovat kalliimpiakin nuo gluteenittomat jauhot, eihän ne voi mennä pilalle. Tai no ei ne jauhot menekään, mutta niillä taiottava leipomus.

image.jpeg

Toiveikkaana maistelin taikinaakin. Hyvää oli. Pistin uuniin ja tuoksu oli hyvä. Pitkän aikaan näyttikin hyvältä. Sitten taikina lähti valumaan vuoassa olevan keskireiän yli. No ei se mitään, näytti vuokaan taikinaa jäävän. Ja edelleen näytti ihan hyvältä.

image_2.jpeg

Sitten paistoajan loppua lähetessä tapahtui romahdus. Totaalinen lässähdys. 

image_0.jpeg

Mutta kai se ihan hyvän makuista on. Ainakin ne reiässä paistuneet taikinat maistelin murusina. Jos ei tosta kasassa pysyvää kakkua saa niin menee ne murut sit vaikka jäätelön kanssa lusikoiden. Ainakin yritin huomioida vieraani allergian. Mutta aina ei vaan onnistu.

Suhteet Ruoka ja juoma Ystävät ja perhe DIY

Ystävyyttä ja tissejä

Pitkäaikaisen ystäväporukan kokoontuminen suunnitteilla. Epäilen kykyäni osallistua, koska parin tunnin ajomatkan päässä. Olis kiva. Mutta tissitakiainen. Pitäis ottaa mukaan ja kaikki se suunnittelu ja aikataulutus ja lopulta, oliko nautinnollinen reissu… No, olen tehnyt muitakin uhrauksia kuluneen vuoden aikana. Ehkä yksi jos toinenkin ystäväporukan illanvietto voi odottaa seuraavaan kertaan. Onhan meillä hyvät viestintäyhteydet ja voin olla etänä mukana.

Mutta eikös jotkut ystävistä vedä herneet nenään. Lapsettomat tietysti. Ensimmäinen kerta, kun joudun sanomaan, että ”ei ne tiedä kun ei niillä ole lapsia”. Eikä siinä mitään. Mutta ovat ystäviä. Isolla y:llä. Kommentit esimerkiksi imetyksestä, että ”no nythän on korkea aika vierottaa” tai että ”ei kai se nyt enää noin vanhana oikeesti tissiä tarvitse” on ihan tuttuja anopin ja sen ikäisten suusta. Kun ei ne tiedä. Mutta oman ikäiset. Omat ystävät, joiden luulisi ajattelevan, että minä tiedän parhaiten. Mutta eipä ne tiedä, eikä näköjään osaa ajatella. Varmaan olisin itsekin samanlainen lapsettomana. No eikö nyt yks reissu mene ilman päiväunia ja eikö sitä ja eikö tätä. Tekis mieli huutaa, että odottakaapa vaan. Ja älkää sitten itkekö, miten hankalaa on. Itse haluan mennä helpoimmalla, niin ettei joku ratkaisu kostaudu vaikkapa yövalvomisella. Ja veikkaan, että mitä vanhempana nainen ensimmäisen vauvansa saa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä oman jaksamisensa kannalta haluaa mennä siitä mistä aita on matalin kun kyse niistä omista tarpeista.

Tästä casesta tajusin muuten hyvin sen miten paljon olenkaan sisäistänyt täysin uutta tietoa vauva-aikana. Tissitietoa lähinnä. Ja miten paljon sitä tietoa onkaan!! Aiemmin luulin, että imetys toimii niin, että tissi isketään vauvan suuhun ja that’s it. En voinut tietää miten vaikeaa se lopulta onkaan. Ja kun sitten kahmin tietoa helpotukseksi vaikeuksiini, luin myös paljon muuta tietoa takaisinvirtauksista lähtien. Miten hieno instrumentti tissi onkaan. Miettikää nyt. Tissi saa vauvalta signaalin millaisen maidon tarpeessa vauva on, ja tuottaa sitten sellaista. Esimerkiksi kesäkuumalla vauva on janoinen, ja tissi tuunaa laimeampaa maitoa rasvaisen ravinnon sijaan. Ihan mielenvikaista ajatella, että minussa joku kehoni osa toimii näin ilman minun tietoisuutta. Ei tällaisia asioita tiedä, eikä niistä kiinnostu jos ei asia ole ajankohtainen. Aiemmin tissi oli vaan tissi. Iso tai pieni. Pyöreä tai soikea. Terhakka tai riippuva. Pelkkä tissi.

Suhteet Ystävät ja perhe Lapset Vanhemmuus