Viisi vinkkiä kestävämpään ja kustannustehokkaampaan kasvimaan hoitoon

 

Useita vuosia tomaatteja, yrttejä ja muita vihanneksia vapaa-ajallani kasvattaneena olen tullut kuluttaneeksi suuren määrän rahaa ja muovia. 

Kun puutarhainnostus nosti päätään tänä keväänä, aloin pohtia mahdollisuuksia entistäkin kestävämmän ja kustannustehokkaamman kasvimaan perustamiseen.

Miten päästä eroon muovista, ostomullasta, tuholaismyrkyistä ja valmislannoitteista?

Entä voisiko sadon säilöä ilman sokeria ja sähköä? 

Vinkkejä tähän löytyi Maria Österåkerin kirjasta Unelma omavaraisuudesta. Tässä viisi vinkkiä, jotka kyseinen kirja ja 1950-luvulla syntynyt äitini (maalaistalon tyttö) minulle opettivat. 

1. Siementen kerääminen

Siemenpussin saa kaupasta halvimmillaan 0,40 eurolla, mutta vuosien saatossa pusseille kertyy hintaa. Parhaat säästövinkit keskittyvät arjen pienien menojen supistamiseen, sillä pienistä puroista kasvaa vähitellen iso virta. 

Voit valmistautua tulevaan vuoteen keräämällä siemenet talteen sen vuoden sadosta. Esimerkiksi tomaatin, kurkun, karviaismarjojen ja kurpitsan siemenet on melko helppoa kerätä. 

Kuivata siemenet esimerkiksi pyyhkeen päällä ja säilytä ne kirjekuorissa tai vaikkapa tyhjässä tulitikkuaskissa.

2. Tee se itse -lannoitteet ja mullat

Paras multa saadaan omasta kompostista. Perinteisesti kasvimaalle on lykätty myös kanan- ja hevosenkakkaa. Ihmisulostetta on kompostoitava useampi vuosi, eli huussin ruumaa ei kannata kipata suoraan kasvimaalle.

Ihmisen virtsaa voi käyttää lannoittamiseen ilman välivarastointia. Sopiva laimennussuhde on 1 osa virtsaa ja 9 osaa vettä.

Virtsavettä ei tulisi päästä kasvin syötäville osille, ja virtsalla lannoittaminen on hyvä lopettaa noin kuukautta ennen sadonkorjuuta.

Virtsavesi on erinomainen lannoite useimmille kasveille.

Lehtivihannekset kaipaavat typpeä, ja sitä saa sekä lantavedestä (esim. kanankakka) tai nokkosvedestä. Nokkosvettä saa liottamalla nokkosia ämpärissä ainakin muutaman päivän ajan.

Fosforia kaipaavat esimerkiksi raparperi ja kurkku, ja sitä saa nokkosveden tapaan valmistettavasta raunioyrttivedestä.

Ruohosilppukin on ensiluokkaista lannoitetta, joten jos aikoo leikata nurmikkonsa, kannattaa silppu kerätä talteen kasvimaan lannoitteeksi ja rikkaruohoesteeksi.

Takan puutuhka sopii etenkin marja- ja hedelmäpuille sekä kasvimaan kalkitsemiseen.

3. Maaperän parantaminen

Maata voi muokata ja lannoittaa kasvien avulla.

Vihantalannoitus on luonnonmukainen, mutta hidas tapa saada hedelmällistä viljelysmaata.

Perusidea on se, että kasvimaalle kylvetään ensimmäisenä vuonna kasveja, mitkä vapauttavat maahan ravintoa ja/tai möyhentävät maata juurillaan. Syksyllä kasvit niitetään ja käännetään maahan seuraavaa viljelyskesää varten.

Auringonkukan ja härkäpavun juuret ulottuvat syvälle tuoden maahan ravintoaineita syvemmistä maakerroksista.

Typen määrää voidaan lisätä esimerkiksi apilaa kasvattamalla.

Aitohunajakukka, kaura ja kehäkukka vähentävät maassa olevia sairauksia, kun taas samettikukka vähentää sukkulamatoja.

Kaura estää myös rikkaruohojen kasvamista.

Vihantalannoitusta voi soveltaa, vaikka kotipuutarha olisi pieni tilkku.

4. Tuholaisten ja rikkaruohojen torjunta

Tuholaisia ja rikkaruohoja voi torjua monella tavalla.

Yksi tapa päästä eroon juuririkkaruohoista (kuten vuohenputkesta) on estää sitä saamasta valoa. Peitteeksi sopii vaikkapa pressu tai kasa sanomalehtiä. 

Rikkaruohoja voi hävittää myös kiehuvan veden avulla. 

Jos päätät kattaa kasvimaan, sopii katteeksi etenkin nurmikkoa leikatessa syntynyt ruohosilppu.

Tuholaisia voi harhauttaa viljelemällä eri kasveja sekaisin – rivi sitä, rivi tätä, ja sitten rivi tuholaisia torjuvia kehäkukkia tai samettikukkia.

Kokeile viljellä myös tattaria; siinä asustava pistiäinen syy kaaliperhosentoukkia.

Kaalien möhöjuuritautia ehkäistään viljelemällä kaalia aina eri paikassa. Suositeltavaa on, ettei samassa paikassa viljellä kaalia seuraavaan seitsemään vuoteen.

Vuoroviljelyä kannattaa harjoittaa muutenkin, sillä se auttaa multaa pysymän terveenä ja kuohkeana.

Perunat ja tomaatit kannattaa pitää erillään, jottei perunan lehtihome iske tomaatteihin.

Jos tuholaiset löytävät puutarhasi, kokeile esimerkiksi etanoihin kasvinporoja tai suolaa.

Muurahaiset ja härmäsieni kavahtavat valkosipulivettä.

Kirppa inhoaa tuhkaa, ja suopavedellä voi karkottaa kirvat.

Kaikki ötökät eivät ole pahasta. Jotta saisit pölyttäjiä kasvimaallesi, harkitse istuttavasi esimerkiksi hunajakukkaa, laventelia ja timjamia, mitkä houkuttelevat mehiläisiä jopa useiden kilometrien päästä.

Jos mehiläistarhauksen aloittaminen kiinnostaa, varaudu useiden satojen eurojen investointeihin ja vähintään 10 vuotuiseen työtuntiin per mehiläispesä.

Itselläni on alkamassa toinen kesä mehiläisten kanssa, ja monet asiat on pitänyt oppia kantapään kautta.

5. Sadon säilyttäminen

Pakastin säilöö kotipuutarhan sadon, mutta kuluttaa kaiken aikaa energiaa. Jossain vaiheessa saatat harkita toisen tai ainakin isomman pakastimen ostamista. 

Kestävämpi tapa säilöä sato on kuivattaminen. Kuivatut sienet, sipulit, marjat, tomaatit ja pavut säilyvät huoneenlämmössä. 

Hapatetut, mehustetut tai umpioidut tuotteet kannattaa pitää viileässä.

Jos sinulla ei ole vanhastaan maakellaria, voit säilyttää satoa perustamiskustannuksiltaan vain murto-osan maksavissa aumoissa tai maahan kaivetuissa tynnyreissä. 

Auma on yksinkertaistetusti ilmaistuna maakuoppa, eikä sitä kannata avata, jos pakkasta on useampi aste.

Maahan kaivetusta tynnyristä voi hakea ruokaa talvellakin, jos rakentaa sen ylle katoksen. Olkieristeet kannen ja tynnyrin sisällön välissä pitävät sisälämpötilan otollisessa 6–7 asteessa.

Osan sadosta voi säilyttää ulkona kasvimaalla. Esimerkiksi lehtikaalia voi käydä keräämässä pataan vielä alkutalvestakin, sillä se ei lannistu pikkupakkasista. 

Kerrostaloasuja voi rakentaa parvekkeelleen oman kylmäkomeron solumuovilla eristetystä laatikosta, minkä kansi peitetään talvella matoilla. Tyhjää tilaa ei saisi jäädä, jottei laatikon sisälämpötila laskisi liikaa, joten käyttöön otetut juurekset kannattaa korvata esimerkiksi sanomalehdillä.

Uudet ja vanhat konstit kasvimaan hoidossa

Nämä vinkit ovat niitä vanhan kansan vinkkejä ajalta, jolloin ei ollut suodatinkankaita, valmiita lannoiterakeita, pakastimia, tuholaistorjunta-aineita, mansikkamuoveja ja muita ”mukavuuksia”. 

Ylen tuoreen artikkelin mukaan mansikkamuovit, katekankaat ja suodatinkankaathan ovat loppujen lopuksi muovia.

Kankaiden hapertumisen myötä mikromuovi pääsee syvälle maaperään.

Mikromuovi vaikuttaa maaperän mikrobistoon ja siihen, miten maa pidättää ja läpäisee vettä.  

Toisen Ylen julkaiseman artikkelin mukaan maaperän mikromuovien on havaittu tuhoavan lieroja, joita tarvittaisiin maaperän muhevoittamiseen.

Mikromuovia on runsaasti jopa hengitysilmassa, joten ehdoin tahdoin sen esiintyvyttä ei kannata lisätä.

Vanhoja konsteja kannattaa ottaa uudelleen käyttöön, jos etsii edullisia ja luonnonmukaisia tapoja kasvimaan hoitamiseen. 

Nykyaikaisista, aikaa ja vaivaa säästävistä menetelmistä ei tarvitse kokonaan luopua (paitsi niistä muovikankaista), sillä vanhoja ja uusia menetelmiä voi mainiosti käyttää rinnakkain. 

Kasvimaata voi lannoittaa virtsalla ja nokkosvedellä, vaikka olisi ostanut siemenet ja taimet puutarhaliikkeestä.

Kasvit voi kasvattaa ostomullassa tai vaikka valmiissa kasvatussäkeissä, mutta kastelun voi hoitaa järvivedellä ja sadon voi kuivattaa takan päällä – ja niin edelleen.