Alkuja

Alku, aloittaminen. Lohdullista ja samalla aika vaikeaa, eikö?

Itse olen aloittanut elämäni aikana monen monta kertaa. Aloittanut elämän syntyessäni. Aloittanut koulun, lukion, yliopiston ja ammattikorkeakoulun. Olen aloittanut projektin toisensa jälkeen. Olen aloittanut vuoden, lukukauden, kuukauden, viikon ja päivän. Aloittanut tekemään, yrittämään. Aloittanut rakastamaan elämää ja itseäni. Uudelleen ja uudelleen.

Lukuisista aluista huolimatta koen ahdistusta ja haasteita jokaisen aloittamisen äärellä. Mitä, jos en haluakaan sitä, mitä aloitan? Mitä, jos se ei tunnu hyvältä? Mitä, jos en osaa? Toisaalta olen takertunut tiukasti kiinni tuttuun ja turvalliseen, entiseen. Takertunut kiinni, vaikka jokainen soluni ja mielen sopukkani huutaa muutosta. Vapauttavaa alkua.

Lohdullista aluissa on se, että se tulee aina. AINA. Sillä jokainen uusi hetki on uusi alku. Se on rauhoittava viesti itselleni, kun elämä näyttää synkimpiä suvantojaan. Se on kannustus, kun pelkään, että epäonnistun. Se on motivaationi elää. Saan aloittaa aina uudelleen. Niin monta kertaa kuin haluan.

Niin on uusi alku tämäkin blogi.