Sain juuri päätökseen Fernando Moraisin kirjoittaman Paulo Coelhon elämänkerran, Paulo Coelho Sanojen alkemisti. Aloitin lukemaan reilu 500-sivuista opusta lentokoneessa Alicanteen kolme viikkoa sitten. Matkalle olin pakannut kolme muutakin kirjaa, Virginia Woolfin Mrs. Dallowayn, Eppu Nuotion Mutta minä rakastan sinua sekä Amos Ozin Tarina Rakkaudesta ja pimeydestä, mutta Coelhon elämänkerta vei minut mukanani niin, etten saanut muita kirjoja avattua. Luin Coelhon jännittävää ja uskomatonta elämäntarinaa lukuisissa kahviloissa teen äärellä, hiekkarannalla aurinkoa ottaen, ravintoloissa illalisen jälkeen, kahdentoista hengen hostellihuoneeni kelmeässä yövalossa muiden nukkuessa.

En etukäteen tiennyt Paulo Coelhosta juuri muuta, kuin että hän on menestynyt ja ristiriitaisia arvosteluja saanut maailmankuulu kirjailija. Alkemistin ja Pyhiinvalleuksen tiesin hänen kirjoiksi, mutta hänen työstään minulla ei ollut muuta tietoa, kuin sen että toisia hänen kirjoitustyylinsä ärsytti ja se sisälsi kuulemma lähinnä tylsiä latteuksia, toiset taas palvoivat maata hänen jalkojensa alla. Yhtäkään hänen kirjoittamaansa teosta en ole lukenut enkä Coelhon työtä voi täten millään tavoin kommentoida, mutta tämän elämänkerran luettuani aion lukea niistä jokaisen.

Coelhon elämäntarina on uskomaton. Sitä lukiessa usein oli mielessä ajatus, voiko tämä olla totta, onko joku tosiaan elänyt tällaista elämää. Teatteripiirit, lukuisat naiset, matkustelut, huumeseikkailut, laittomat pidätykset, pimeä magia, mielisairaalaan joutumiset ja kaikken tämän läpi kantanut palava halu ja tarve tulla maailmankuuluksi kirjailijaksi. Lukukokemus oli vaikuttava ja kirja suorastaan imaisi maailmaansa.

Kirjan kirjoittanut Fernando Morais on kolmen vuoden ajan seurannut Pauloa, haastatellut lukemattomia ihmisiä Paulon elämän varrelta, lukenut Paulon päiväkirjoja lapsuudesta myöhäiseen aikuisuuteen ja onnistunut kertomaan tarinan mystisestä, ei aina niin miellyttävästäkään ihmisestä, jonka suurin haave on aina ollut tulla arvostetuksi maailmankuuluksi kirjailijaksi. Välillä teksti on ehkä vähän hajanaista ja kaikki tapahtumat eivät etene kronologisesti, välillä hypitään eteenpäin ja joskus palataan menneisyyden tapahtumiin. Tämä kerrontatyyli aiheutti välillä hankaluuksia pysyä kärryillä tapahtumissa, mutta siitä huolimatta Coelhon tarina oli kirjoitettu mielenkiintoisesti ja tapahtumiin pääsi hyvin mukaan.

Suosittelen kirjan lukemista kaikille, joita jännittävät elämäntarinat kiinnostavat. Coelhosta voi olla montaa mieltä, mutta sitä tuskin kukaan voi kiistää, etteikö hänen oma tarinansa olisi todella mielenkiintoinen.