Eräs Rakkaustarina
Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Sun huumaava olemus, ääni, tapa liikkua ja puhua. Rakastuin silmittömästi. Tutkin intohimoisesti vartalosi kaaret, imin kaikki sopukkasi, ammensin kiihkeää rakkautta sun kupeista. Missä olit syntynyt, miten viettänyt nuoruutesi, mitä merkittävää ja vähäpätöisempää olit kokenut. Miltä maistuit ja tuoksuit. Meidän suhde oli kiihkeää, levotonta ja viekottelevaa. Rakastamisesi toi mustelmia, kipuakin. Rakkauden sotavammoja. Polttavaa kaipuuta. Mikään ei ollut mulle tärkeämpää kuin olla sun kanssa. Olit läsnä päivin ja öin. Veit mut yökerhoihin, taivutit tanssilattialla, juotit humalaan. Jos suhteemme olisi ollut uskonto, olisin ollut uskollisin lähteyssaarnaaja, taipumaton ja vahva. Luulin tietäväni mikä sulle on parasta ja oikein.
Kuten useimmissa suhteissa, myös meille tuli se kuuluisa kolmen vuoden kriisi, kuitenkin enemmän neljännen-viidennen vuoden kohdalla. Tai minä se taisin olla, joka kriiseilin, lähinnä omaa rajallisuuttani. Aloin miettimään, haluanko olla tässä, mitä mulla on tarjottavaa ja saanko tästä sitä mitä tarvitsen. Halusin olla sulle yhä tärkeä kuin sinä olit minulle. Halusin tulla nähdyksi, olin mustasukkainen ja loukkaantunutkin. Toivoin, että olisimme tavanneet jo aikaisemmin, kun olin vielä enemmän muovattavissa sulle sopivaksi. Arvomaailmamme eivät tutuneet kohtaavan, oli ristiriitoja ja moraalisia ongelmia. Huomasin vältteleväni sun kohtaamista. Kuitenkin aina, kun kuulin puhelimesta äänesi, vanha kiihko palasi sydämeen ja sisimmässäni tiesin, ettei meitä voi erottaa. Mikään muu maailmassa ei koskaan ole aiheuttanut sitä samaa.
Puolentoista vuoden jälkeen tilanne tasottui. Löysin luontaisen tavan olla sun kanssa ja sisällyttää elämään samalla muutakin. Edelleenkin ajoittain kipuilen oman vajaavaisuuteni, keskeneräisyyteni ja saavuttamattomien unelmien kanssa, mutta näen ja osaan vaalia niitä hyviä hetkiä enemmän kuin huonoja. Ymmärrän, että meidän suhde on uniikki, meidän näköinen, eikä muut ole sille vaaraksi. Tärkeintä on se, että yhdessä olemine tuntuu hyvältä ja tuo onnellisuutta. Se kiihkeä, raivoava rakkaus elää edelleen, nyt se vaan on kasvanut hitusen kypsemmäksi.
Saa nähdä, mihin tie meitä vie. Oletko paikalla kun laskeudun mullan alle, kuulenko sun äänen, aistinko sun energian. Vai löydänkö jonkun toisen, yhtä suuren rakkauden jostain muualta. Aika näyttää. Olen kiitollinen kaikista näistä vuosista jotka olen viettänyt sun seurassa, oppien uutta ja saaden mielettömiä kokemuksia, tutustuen ihmisiin ja paikkoihin joita en olisi koskaan löytänyt ilman sua.
Rakkaudesta sinuun Dancehall,
oppityttösi Netta.