Mihin bodypositiivisuutta tarvitaan?
Joko tiedätte Dani Mathersin?
Kuva kopioitu täältä
Entä Diana Andrewsin?
Kuva kopioitu täältä
Jos ette, niin nyt tiedätte. Sen lisäksi, että Dani on tunnettu Playboy – kartanon kuumana pupuna ja Diana kehonrakentajana (ja valmentajana?), he molemmat ovat naisia, jotka body sheimaavat muita naisia. Ottavat kuvia kuntosalilla ja kuntosalin suihkutilassa. Vieraista ihmisistä. Julkaisevat ne omissa sosiaalisissa medioissaan. Tässä kohtaa tekee mieleni kysyä, että mitä helvettiä?
Media vaikuttaa käsitykseemme hyväksytystä ja oikeasta ulkonäöstä ja vartaloihanteista. Dani & Dianakaan tuskin ovat vaikutteilta välttyneet. Mutta kuka näitä ajatuksia ylläpitää? Voiko pelkästään mediaa syyttää siitä, minkälaista puhetta kuulemme lapsuuden kodissa,työpaikan lounastauolla ja keskustelupalstoilla? Vastuu on helppo ulkoistaa (osittain ansaitusti) muiden harteille, mutta suurin vastuu on jokaisella yksilöllä siitä, minkälaista kieltä käyttää ja haastaako omia ja muiden ennakoluuloja ja stereotypioita. Kuulostaako tutulta:
”bones are for dogs”
”tuulennussima pulkannaru” (oikeesti, mitä helvettiä tää tarkoittaa?)
”real women have curves”
”ihana nähdä oikeita naisia kuvissa eikä mitään supermalleja”
”lihavat on lepposia”
”vartaloa imartelevat vaatteet”
”laiha ei varmaan syö mitään/laihduttaa jatkuvasti”
”lihava ei harrasta liikuntaa/syö jatkuvasti”
”lihavuus on laiskuutta”
”liikkuisit vähän”
”pakko päästä kesäkuntoon!”
”eikö toi ole liian vanha tällaiseen?”
”arvosta itseäsi, laita enemmän vaatteita päälle”
Body sheiming elää arkipuheessamme, tahallisesti tai tahattomasti. Niillä ylläpidämme kaunesihanteita ja tyytymättömyyttä itseemme ja muihin.Se koskettaa niin laihoja kuin lihaviakin ihmisiä. Monilla on opittavaa siinä, ettei toista puolustaakseen tarvitse alentaa muiden kehoja. Vastakkainasettelusta nimenomaan pitäisi päästä pois. Usein näkee lihavia puolustettavan ”luut on koirille” -tyyppisillä jutuilla, joihin usein vielä lisätään jotain, mistä miehet tykkää, aivan kuin se määrittelisi naisen arvon, pitääkö joku mies tämän vartalosta vai ei. Toki lihavuuteen liittyvän globaalin syrjinnän, kiusaamisen ja häpeän leiman vuoksi on inhimillistä, että näennäinen voimaantuminen tapahtuu hetkellisesti lapsellisella tavalla muiden kustannuksella, mutta ei tee siitä yhtään hyväksyttävämpää. Vaikka laihuudestakin kiusataan äärimmileen asti, on lihavuus silti asia erikseen, ja vaikka lihavien negatiivisiin kokemuksiin ei itse olisi syyllinen, on asia silti hyvä muistaa taustalla vaikuttavana syynä (asiaa hieman valaisemaan tämä postaukseni).
Kehopositiivisuus ei ole pelkästään matka oman vartalonsa hyväksymiseen tai rakastamiseen. Kehospositiivisuus on radikaali ajatus siitä,että yksilö ottaa vallan omasta vartalostaan ja mielipiteestään ilman tarvetta hyväksynnälle tai luvalle. Sitä ei määritä laihdutusmarkkinat, joiden arvo eri lähteiden mukaan on Suomessa yli 200 miljoonaa euroa, naistenlehdet, mainokset, nöyryyttävät sukulaiset tai kiusaajat, joiden kaikkien tehtävä on pitää kurissa ja alistettuna nainen, tuo vaarallinen olento, joka itseensä tyytyväisenä ei kuluttaisi, stressaisi, masentuisi ja tuntisi riittämättömyyttä.
Ja lopuksi vähän ”huumoria” Talouselämän vanhasta jutusta:
”Hulppealla 1920-luvulla suuressa maailmassa naiset suosivat patenttipillereitä, jotka osoittautuivat lapamadon muniksi. Amfetamiini oli laihdutuslääkkeenä kova sana 1960- ja 1970-luvuilla. Nykyään Ostos-TV myy sähköiskuvyötä, joka antaa vatsalihaksille 3 000 supistusta kymmenessä minuutissa. Lapamadot ja amfetamiini sentään laihduttivat tehokkaasti.”
Kuulostaako hyvältä?
PS. Muistutan vielä, että kehopositiivisuus kuuluu myös miehille. Tämä juttu käsitteli enemmän naisia, koska tiedätte kyllä miksi.