Miksi olet lihava, lihava?

Terrrrrrrrvetuloa Netan Kysy & Vastaa – palstalle, jonka voisi nimetä myös ”Väitä & Vastaa”. Tällä palstalla vastaamme ja tutkimme lihavuuteen liittyviä väittämiä, kehoituksia ja kysymyksiä joita olen  viime aikoina bongannut. Enjoy!

 

 

”Lihavuus on epäterveellistä! Sitten onkin kiva olla itseensä tyytyväinen läski kun nelikymppisenä sairastuu diabetekseen, sydän-ja verisuonitauteihin eikä jaksa kantaa niitä hampurilaisia ja pizzoja sieltä kaupasta kotiin!”

Kiitos tästä tietopaketista anonyymi kommentoija nettilehden jutussa. Kukaan ylipainoinen ei näitä tiennytkään ennen kommenttiasi. Olemme ikuisesti kiitollisia ja pysymmekin tämän vuoksi terveinä hautaan saakka. Oletko miettinyt tiedon viemistä terveyskeskuksiin, yksityisille lääkäriasemille, kouluihin ja medialle? Ennen sitä kehottaisin sinua kuitenkin tarkistamaan sanakirjasta kohdan ”riski”, johon useissa ylipainon haitoista kertovissa tutkimuksissa viitataan.

 

 

 

 

”On aivan mielipuolista lukea kirjoituksia joissa penätään suurempia vaatekokoja, harmitellaan lentokoneiden lyhyitä istuinvöitä tai huvipuistolaitteiden pieniä penkkejä – vai olenko ajatukseni kanssa yksin? Jokainen on arvokas kokoon, väriin, rotuun tai sukupuoleen katsomatta, mutta tämä lihavuuden selittely kehopositiivisuuden nimissä olisi jo aika saattaa päätökseensä.”

 

Hei anonyymi sabotage.fi sivuston kirjoittaja.

Kysyt postauksessasi, oletko yksin ajatuksesi kanssa siitä, että on aivan mielipuolista lukea kirjoituksia joissa penätään suurempia vaatekokoja tai harmitellaan tiloja joihin ylipainoinen henkilö ei mahdu. Vastauksena kysymykseesi: ei, et ole yksin ajatuksesi kanssa. Läskifobia on globaali ilmiö ja asenne jonka suurin osa ylipainoisista ihmisistä kohtaa jossain vaiheessa elämäänsä, joten on monia, jotka jakavat ajatuksesi.

Toteat, että jokainen on arvokas, mutta lihavuuden selittely on aika saattaa päätökseensä.  Mielenkiintoinen ristiriita, että mielestäsi jokainen ihminen on arvokas, mutta jokainen ei ansaitse pukeutua haluamiinsa, omaa kokoaan oleviin vatteisiin. Tässäpä sinulle uutinen: lihavuutta ei tarvitse selitellä. Ihminen saa olla lihava. Ihminen on lihava, koska on lihava. That´s it!

 

 

 

 

 

”Eikä tietenkään tarvitse laihduttaa, mutta fakta on kuitenkin se, että elämä ylipainoisena ei ole yhtä hyvä, eikä etenkään yhtä pitkä, kuin normaalipainoisella.”

 

Jatkoa edelliseltä kirjoittajalta, johon totean, että vaikka myöhemmin, jouduttuasi ottamaan vastuun kirjoituksestasi, kerrot olevasi itsekin entinen ylipainoinen joten tiedät mistä puhut, et oikeasti puhu kuin omasta kokemuksestasi. Lihavat ihmiset voivat elää hyvinkin erilaista elämää ja omata erilaiset tottumukset esim. ruokavalion, liikunnan, fyysisen ja psyykkisen terveyden saralla. Sinun tarinasi on SINUN tarinasi. Olisin myös erittäin varovainen noiden mainitsemiesi faktojen kanssa: aika moni ylipainoinen on elänyt ihan tavallisen pituisen elämän, ja jopa paremman kuin normaalipainoinen. Se, että sinä olet ollut tyytymätön elämääsi, ei tarkoita, että kaikki muutkin ylipainoiset ovat.

 

 

 

 

 

”Eli jälleen kerran se on joku huono tekosyy sille miksi ylipainoinen on ylipainoinen…se ei johdu yhtään mistään tai yhtään kenestäkään muusta kuin itsestä, eikä sitä korjaa kukaan muu eikä mikään muu kuin ylipainoinen itse. Minä voin varmuudella sanoa että saisin kroppani koska tahansa sellaiseen kuntoon kuin haluan ja niin olen aina tehnyt.”

 

Kiitos omalla nimellä kirjoittamastasi kommentista laihduttamisen lopettamiseen liittyvässä keskustelussa, herra X.

Kerrot, että ylipainoisella on tekosyy sille miksi on ylipainoinen, ja ettei se johdu mistään muusta kuin itsestä. Tarkastellaanpa tätä asiaa hetki.

On totta, että suurin osa ylipainosta johtuu siitä, että ihminen syö kulutukseensa koden liian paljon. Kokemuksesi oman kroppasi saamisesta koska tahansa sellaiseen kuntoon kuin haluat on onnittelun arvoista ja joillekin ehkä jopa kateellisuuden aihe – olet onnekas. Et siksi, että olet muokannut vartaloasi (laihduttanut), tai siksi, että se olisi väheksyttävästi onnekkuudesta kiinni. Olet onnekas siksi, että useiden keskusteluun jättämiesi kommenttien perusteella kuulut siihen enemmistöön, joka ei oireile psyykkistä vointiaan ruoalla.  Kun nyt mietitään, että ylipainoinen on itse se, joka ruoan sinne suuhunsa laittaa, voidaan nopealla katsauksella ajatella, että hän on itse syyllinen ylipainoonsa. Kysymykseni kuuluu, onko ylipainoinen aina syyllinen siihen syyhyn, miksi hän sitä ruokaa laittaa suuhunsa?

Toki monet ylipainoiset ovat ylipainoisia koska yksinkertaisesti pitävät ruoasta ja syövät paljon (hävetkää, te hedonistiset läskit!). Joillain harvoilla kyse voi olla tiedon puutteesta, vaikken itse ymmärrä, miten lihavuusvalistukselta on kukaan, oli sitten  normaali – tai ylipainoinen, voinut säästyä. Kuitenkin asia, josta mielestäni puhutaan aivan liian vähän, on ylipainoisten sairastamat syömishäiriöt ja syöminen huonoon psyykkiseen vointiin. Arviolta joka neljäs ylipainon vuoksi lääkärin vastaanotolle tulevista sairastaa ahmintahäiriö BEDiä eli Binge Eating Disorderia johon liittyy usein laihduttaminen ja  itsensä rankaisu sen epäonnistuessa ahmimalla, sekä negatiivinen suhtautuminen ylipainoisuuteen .  JOKA NELJÄS!   Mielestäni kevyesti heitetty termi ”tunnesyöminen” pitäisi poistaa kokonaan; kysehän on tunteiden säätelystä johon keinona käytetään ruokaa. Jos henkilö on esimerkiksi elänyt lapsuutensa turvattomassa ympäristössä (alkoholi, perheväkivalta, hyväksikäyttö, keskustelukulttuuri), on joutunut koulukiusatuksi, kohdannut henkistä tai fyysistä väkivaltaa, pelkoa, on masentunut tai elää jonkin muun psyykkisen sairauden kanssa, sairastaa esimerkiksi bed:iä tai jotain muuta syömishäriötä (TW: linkki henkilön kokemukseen ahmimisesta ja anoreksiasta) ja on jo lapsena löytänyt selviytymiskeinoksi syömisen, onko hän syyllinen ylipainoonsa? Ahdistunut, hävennyt, ollut itsetuhoinen ja turvautunut, ehkä selvinnyt hengissäkin, syömällä? Onko vastuu pelkästään ylipainoisella itsellään?  Jos pointtia on vaikea hahmottaa, mieti asiaa näin: jos ihminen sairastaa anoreksiaa ja on laiha, viiltelee itseään tai käyttää päihteitä, onko hän itse siihen syyllinen? Jos ylipainoon johtanut syy on sama kuin itseään viiltelevällä, miksi tuomitsemme ainoastaan ylipainoiset? Puhumattakaan kierteestä; tulet kiusatuksi, kannat lihavan stigmaa jolloit syöt enemmän.  Laihdutat, mutta koska syömisesi syytä ei koskaan kukaan ole kiinnostunut selvittämään, ei pudotettu paino pysy poissa ja lihot, kuten ravitsemusalan asiantuntijat ovat julkisuudessa kertoneet, yli lähtöpainosi. Oman tarkastelunsa ansaitsee myös ihanteet ja laihduttamisen normalisointi, joka saa erityisesti nuoret laihduttamaan normaalipainoisina, jolloin ylipainoon johtava kierre on helposti valmis. Ravintoterapeuttiani mukaillen: lihavuus on aina oire jostain. Joskus nautinnonhalusta, yllättävän useasti jostain vakavammasta.

 

 

 

 

”Lihavat keksii aina jotain tekosyitä syömiselle. Itsekurin puute, ei viitsitä lähteä lenkille tai salille vaan mielummin mätetään suklaata ja kokista naamaan.”

 

Moikka artikkelin anonyymi kommentoija,

Suosittelen lukemaan edellä olevat tekstit. Syömiseen ei tarvita tekosyitä, ei myöskään lihavuuteen. Niihin lisäys; jos henkilö lopettaa tupakoinnin, opiskelee itselleen ehkä useammankin tutkinnon, luopuu vahingollisista ihmissuhteista mutta ei saa laihdutettua, voidaanko puhua itsekurin puutteesta?

 

 

 

 

 

”En ole ikinä nähnyt, että aikuisiällä ketään olisi oikeasti kiusattu lihavuudesta, muutenkin melkoinen tabu aiheesta edes puhua, koska mielensäpahoittaminen on taattu ja uskon, että näissäkin valtaosassa tapauksista tehdään kärpäsestä härkänen”

 

Hyvä anonyymisti artikkeliin kommentin jättänyt ex-lihavahko,

voit onnitella itseäsi siitä, ettet ole joutunut näkemään (ja varsinkaan kokemaan) aikuista kiusattavan lihavuudesta. Useinhan aikuiset eivät tee tätä yhtä huomattavalla tavalla kuin esim lapset, jotka saattavat isolla porukalla huudella, jättää ulkopuolelle tai käyttää fyysistä väkivaltaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö sitä tapahtuisi. Ohjaisin sinua tarkastelemaan, tekeekö jostain asiasta epätoden se, ettet sinä ole sitä havainnut ja miksi koet tarvetta vähätellä toisen ihmisen kokemusta kiusatuksi tulemisesta.

 

 

 

”Olen itsekin ollut ylipainoinen joten tiedän minkälaista on olla ylipainoinen ja miten laihdutetaan joten kukaan ylipainoinen ei voi olla tyytyväinen elämäänsä ja kaikki ylipainoiset ovat kuin minä, paitsi, etteivät ota itseään niskasta kiinni ja laihduta”

 

Plaa plaa plaa.

 

 

 

 

”Näillä asioilla  (viittaa ylipainoisen harrastamaan liikuntaan) ei ole yhtään mitään merkitystä niin kauan kun huijaa itseänsä ja palkitsee itsensä rankan treenin jälkeen pizzalla – – – ja jos sortuu ahmimaan, tai ei yhtenä päivänä jaksa mennä salille niin se on vain omaa laiskuutta ja tyhmyyttä–”

 

Dear Herra X ,

et ehkä ole kuullut tätä ennen, mutta kaikki ihmiset eivät liiku laihtuakseen. Jotkut hakevat hyvää oloa, toiset parempaa kuntoa. En ole peronal trainer, mutta liikunnan tuomaa hyvää oloa tai kohonnutta kuntoa ei taida pizzan syöminen poistaa. Käyttämäsi sana ”sortua” kuvaa hyvin laihdutuskulttuuria, jossa ihminen ei tee  valintaa vaan sortuu; tekee väärin; pilaa alkaneen laihduttamisen, seuraa mielihaluaan eli on heikko. Mitä pahaa on mielihalun seuraamisessa? Siitä saatava nautintoko? Ahminta on mielestäni oire jostain, eikä siihen sorruta, vaan ajaudutaan.

 

 

 

”Läski!”

 

No shit, Sherlock.

 

 

 

 

”—jokainen saa painaa niin paljo tai vähä kun tykkää NIIN KAUAN kun on oikeasti sinut itsensä kanssa ja uskaltaa esimerkiksi tallustella 120 kiloisena bikineissä rannalle ihan rennosti—”

 

 

Varmasti yksi hauskimmista kommenteista. Sinäkö asetat ehdot muille? Narsismia much?