Ruskeat Tytöt

Torstaina Ison Omenan kirjastossa hengaillessani silmiin osui Koko Hubaran kirja Ruskeat Tytöt, joka on ollut ostolistallani julkaisupäivästä lähtien. Fiilis oli korkealla kun tajusin, että ei hitto, tässähän tää on! Luin kirjan osissa kello kahdentoista ja kahdeksan välillä, tarkemmin kuvailtuna Omenan kirjastossa, kävellessä sieltä vanhan puolen yläkerran vessaan, pissatessa ja siitä bussille mennessä.  Bussiin nousemisen jälkeen otin sen esille istumapaikan löydyttyä. Luin läpi Kampin ja loppumatkan kotiin, ja jatkoin koiran ulkoiluttamisen jälkeen. 

Kirja avasi itselleni entistä enemmän Ruskeiden Tyttöjen elämästä Suomessa. Suosittelen sen lukemista kaikille. Kirjoittaja sivuaa intersektionaalisen feminismin käsitettä avaten mm. mustuuteen, uskontoon, koulutukseen ja luokkaisuuteen, kansalaisuuteen, fyysiseen terveyteen ja toimintakykyyn, seksuaaliseen suuntautumiseen ja – identiteettiin liittyviä asetelmia ja etuoikeuksia. Lisäisin itse listalle vielä lihavuuden, ihan vain esille tuomisen vuoksi.  Mielenkiintoista oli myös lukea juutalaisuudesta, Palestiinasta ja Israelista. Seksuaalikasvattajaopiskelijana myös vapautunut puhe seksisuhteista oli piristävää. Jos olisin opettaja, luetuttaisin kirjan oppilaillani ja  teettäisin tehtäviä kirjaan liittyen. Tämän sanottuani, huomasin kuitenkin välillä hyppiväni puolen sivun verran eteenpäin, vain palatakseni takaisin tarkemmin keskittyen. Vaikka kirja on hyvin kirjoitettu, on sen tyyli  omaan makuuni ajoittain liian raskas ja tuo mieleen nuorena lukemani suomennokset jotka eivät aivan tuntuneet omalta,  ja tämän vuoksi kirja vaati itseltäni välillä tarkempaa keskittymistä. Voi johtua myös siitä, että etten ole hetkeen lukenut kirjaa jonka parissa joudun työstämään ajatuksiani 🙂 Konvehti ei ole enää ikinä pelkkä konvehti.