Kuka tappoi J.R.:n? – Viime aikoina kuunneltua

En muuten vieläkään tiedä, kuka sen teki. Muistan vain, että asiasta kohistiin kun olin lapsi. Muistaakseni otsikon kysymystä kysyttiin jopa Iltalehden lööpissä. Kai saippuasarjan tapahtumat ovat uutisia.. En kuitenkaan tullut keskustelemaan Dallasista ja sen jännittävistä juonenkäänteistä, vaan kertomaan muusikosta joka sattumoisin jakaa nuo samat nimikirjaimet. Mut ei oo Dallasista.

Sanooko nimi Josh Ritter teille mitään? Minulle ei sanonut vielä pari kuukautta sitten. Mikä onni ja ilo, että törmäsin aivan vahingossa (tai ehkä se ei ollutkaan vahinko? Ehkä mikään ei ole vahinko?) tämän amerikkalaisen musiikkiin.

The Beast in Its Tracks on miehen uusin levy, ja sitä voisi kutsua niin sanotuksi erolevyksi. Se on kirjoitettu Joshin erottua vaimostaan, ja lyriikat seilaavat jossain surumielisyyden ja uusien asioiden löytämisen riemun välillä. Meinasin vinkata lempibiiseistäni levyltä, mutta silloin olisin vain listannut levyn kaikki biisit. Oikeastaan miehen koko tuotanto on tutustumisen arvoinen. Kuunnellessani näitä biisejä minusta tuntuu, että voin jotenkin hengittää paremmin. Se ei varmaankaan ole huono ominaisuus musiikissa?

Kuinka cool on tämä keikkajuliste? Näitä löytyy enemmänkin Joshin sivuilta, kuten myös tietoa miehen Stephen Kingin kehumasta (!) esikoisnovellista Bright’s Passage. And here I am just sitting and.. Niin. Ja miten söpö video ja biisi, mää en kestä.

Toivottavasti Joshista on iloa teillekin, soittakaa tätä vaikka äidillenne sunnuntaina. Mun äiti ainakin tykkäis, sillä onkin hyvä musiikkimaku. Huh, enpä olisi uskonut koskaan sanovani tuotakaan lausetta. Elämä on ihmeellinen.