Suuri Rakkaus

Hei kaverit! Taas on aika rientänyt, ja Euroviisutkin tuli ja meni. En päässyt niistä kirjoittelemaan Lilyn ollessa toimintakyvyttömänä, mutta onhan aina ensi vuosi. Uudet viisut ja uudet kiekkokisat ja uusi toivo siitä, että me voitetaan kaikki ja koko kesä on yhtä hellettä! Siksi kevät on niin ihanaa aikaa. Voi ihan pokkana kuvitella, että kaikki tulee onnistumaan ja vieläpä yli odotusten.

Tämä(kin) kevät on ollut kaikin puolin ihana, eikä vähiten siksi että lempiyhtyeeni julkaisi uuden lättynsä! Moni bändi yrittää silloin tällöin viedä Biffy Clyron paikkaa sydämestäni, mutta kun on kerran oikein palavasti rakastunut, on sitä vaikea unohtaa. Enkä koskaan haluakaan! Muut (kuten toinen lempparini Danko Jones) saavat minut kyllä hymyilemään ja tanssahtelemaan kevyesti kuin virtahepo trapetsilla (pitäisi varmaan kuvata mun tanssia, niin saisitte paremman käsityksen. Onneksi tietäjät tietää.), mutta Biffy on ainoa joka saa sydämeni nousemaan ruokatorvea pitkin nieluuni. Ei ehkä kuulosta hyvältä, mutta sitä se on.

Tiedättehän, kun musiikilla on sellainen voima? Kun sitä kuunnellessaan tuntee olevansa keskellä suurta tarinaa, eläen ja hengittäen jokaisen sanan ja soinnun jonka kuulee. Ja miettii, miten voi tuntua samaan aikaan niin ihanalta ja kamalalta. Vähän niin kuin rakastuessa. Tai oikeastaan, aivan kuten rakastuessa. Huh, tulipas analyysia. Niin ja siis olenhan minä rakastunut, Simoniin (ei pidä sekoittaa samanimiseen baarimikkoon, johon olen myös rakastunut). Mutta eihän tätä voi olla vastustamatta:

 

bewdk4ociaabxdi.png

Simon mustelmilla Biblical-videon kuvauksissa. Twitteristä löytyy kivasti muutakin kuvamateriaalia, mm. Simon ja koiranpentu, Simon ja kitara, Simon golfkärryn ratissa, Simon lavalla.. You get the point. 

 

Hyi. Hirveä fangirl-postaus tuli tästäkin, vaikka levystä piti puhua. Pointtihan oli se, että tämä levy on kuultava. Ja nähtävä, Biffy Clyro kun on maailman paras livebändi. Se onnistuu ainakin Ruisrockissa tänä kesänä (johon minä en pääse, nyyh.). Jos levyltä pitäisi antaa muutama tärppi, ne olisivat ysärihenkinen Pocket, varsin biffymäinen (on sana, miten niin?) Modern Magic Formula, kaavasta poikkeava Spanish Radio (tästä ei valitettavasti ollut youtubeklippiä, kuunnelkaa spotifysta ) ja enhän minä voi valita suosikkiani näistä 20 biisistä. Ah, tuplalevyn kirous (ja nerous)! Tässä vielä yksi, nimittäin raastavan ihana Biblical.

 

You gave me magical

I gave you wonderful

 

Yes, you did. Toivottavasti aivonne eivät nyt sulaneet tästä rakkaudentäyteisestä vuodatuksesta, mutta tiedättehän, tällaisia me rakastuneet olemme. 

 

Kulttuuri Musiikki Suosittelen Syvällistä

Kuka tappoi J.R.:n? – Viime aikoina kuunneltua

En muuten vieläkään tiedä, kuka sen teki. Muistan vain, että asiasta kohistiin kun olin lapsi. Muistaakseni otsikon kysymystä kysyttiin jopa Iltalehden lööpissä. Kai saippuasarjan tapahtumat ovat uutisia.. En kuitenkaan tullut keskustelemaan Dallasista ja sen jännittävistä juonenkäänteistä, vaan kertomaan muusikosta joka sattumoisin jakaa nuo samat nimikirjaimet. Mut ei oo Dallasista.

Sanooko nimi Josh Ritter teille mitään? Minulle ei sanonut vielä pari kuukautta sitten. Mikä onni ja ilo, että törmäsin aivan vahingossa (tai ehkä se ei ollutkaan vahinko? Ehkä mikään ei ole vahinko?) tämän amerikkalaisen musiikkiin.

The Beast in Its Tracks on miehen uusin levy, ja sitä voisi kutsua niin sanotuksi erolevyksi. Se on kirjoitettu Joshin erottua vaimostaan, ja lyriikat seilaavat jossain surumielisyyden ja uusien asioiden löytämisen riemun välillä. Meinasin vinkata lempibiiseistäni levyltä, mutta silloin olisin vain listannut levyn kaikki biisit. Oikeastaan miehen koko tuotanto on tutustumisen arvoinen. Kuunnellessani näitä biisejä minusta tuntuu, että voin jotenkin hengittää paremmin. Se ei varmaankaan ole huono ominaisuus musiikissa?

 

typewriter.jpg

Kuinka cool on tämä keikkajuliste? Näitä löytyy enemmänkin Joshin sivuilta, kuten myös tietoa miehen Stephen Kingin kehumasta (!) esikoisnovellista Bright’s Passage. And here I am just sitting and.. Niin. Ja miten söpö video ja biisi, mää en kestä.

Toivottavasti Joshista on iloa teillekin, soittakaa tätä vaikka äidillenne sunnuntaina. Mun äiti ainakin tykkäis, sillä onkin hyvä musiikkimaku. Huh, enpä olisi uskonut koskaan sanovani tuotakaan lausetta. Elämä on ihmeellinen.

 

Kulttuuri Musiikki Suosittelen