Päivän biisi by The Rokotteet

Päivän biisi-traditio syntyi niin, että häiriköin erästä ihanaa ystävääni loputtomalla youtube-linkkien tulvalla. Jossain vaiheessa kehittyi päivän biisi (ehkä halusin rajoittaa itse itseäni?), joka on fiilikseltään ja lyriikoiltaan aina senhetkiseen tilanteeseen sopiva. 

Tämän päivän biisi on vahvasti sidoksissa siihen, että täytän maanantaina 25 vuotta. 

And I, I don’t really care about 
Anybody else when I haven’t got my whole life figured out 
Cause when you’re 24 and young and bored 
And you don’t know who you are 
Nobody’s 
No hope 
And it’s hard to come of age 
I think it’s a problem 
And it never goes my way 
And no, I am so self-obsessed 
I guess, but there’s no hope 
But I hope it’s just a phase 
Or I’ll grow 

 

 

No. Ehkä kasvan yhtäkkiä aikuiseksi maanantaina ja tiedän mitä teen elämälläni? Hirmu jännittävää nähdä, voin raportoida sitten tapahtumista ja tuntemuksistani.

Joka tapauksessa, ihanaa naistenpäivää ja viikonloppua kaikille! Pus!

P.S. I’m not getting older, I’m leveling up.

Suhteet Oma elämä Musiikki Syvällistä

Kaksiovinen Elokuvakerho ja Koira On Kuollut

Kuulostipas Hitchcockmaiselta. Tarkoitukseni ei ollut kertoa Psykon suomalaisesta uusintaversiosta pääosassaan Mikko Leppilampi, vaan kahdesta loistobändistä joiden keikkaa pääsin viikko sitten todistamaan.

Kyseessä on tietenkin ihana überhipsteriorkesteri suoraan Pohjois-Irlannista, Two Door Cinema Club lämppäreineen. Valitettavasti itse keikasta ei ole sen kummempia todisteita, mutta en usko suttuisten kännykkäkamerakuvien ilahduttavan ketään. Saatikka sitten videon, jolla kuuluisi lähinnä meikäläisen hiprakkaista kiljuntaa. Uskokaa siis kun sanon, että tämä yksi universumin parhaista bändeistä on ehdotonta nähdä livenä. Miettikää nyt, ihana Alex Trimble laulamassa leiskuvan punaisessa tukassaan, viinilasi kädessään. Ihan oikeasti, tyyppi joi punaviiniä keikan lomassa. Mitä voi odottaa muusikolta, joka sivuharrastuksinaan mm. kuuluu valokuvauskollektiiviin (voiko kaksi ihmistä olla kollektiivi? Halusin vain käyttää sanaa kollektiivi.). Ja milloin opin kertomaan musiikista kuvailematta laulajan hiuksia tai intoilematta siitä, kuinka mahtavia bändin tyypit ovat?

 

tumblr_m5z8twyxi71qb767so1_500.jpg

(Kuva täältä.)

Mukanaan heillä oli ystävänsä, brittiläinen tulevaisuuden superlupaus Dog is Dead. Kuulostaa ehkä liioittelulta, mutta kuunnelkaa ensin nämä biisit ja tulkaa sitten kertomaan, että olen väärässä. Ette te voi. Tai jos voitte, vedän teitä nenuun koska ootte väärässä. 

 

 

Joskus vaan käy niin ihmisten kuin bändien kanssa niin, että rakkaus syttyy ensi hetkellä. Ja sitten se vaan jatkuu, ja toivoo että se jatkuisi ikuisesti. <3

 

Kulttuuri Musiikki