Orientaatiotehtävä 1

Tässä ensimmäisessä (orientaatio)tehtävässäni perehdyn omaan käsitykseen neurologiasta. Avaan hieman omakohtaisia kokemuksia ks. osa-alueen saralta sekä millainen kuva minulla neurologisista sairauksista ja asiakkaista on. Lisäksi käyn hieman läpi heidän kuntoutustaan ja millaisia haasteita voi tulla fysioterapiassa esiin. Lopuksi kerron myös hieman omista tavoitteistani opintojakson suhteen.

 

Ensimmäisenä lähden liikkeelle omakohtaisista kokemuksista neurologisten sairauksien suhteen. Ennen fysioterapeutin opintojani olen työskennellyt lähihoitajana kuuden vuoden ajan. Työympäristöinä minulla on ollut useat dementiakodit, palvelutalot sekä lisäksi yksityinen kotihoito. Kotihoidossa kiersimme asiakkaiden kodeissa ja asiakaskunta koostui eritoten vammaispuolen asiakkaista. Ikähaarukka siellä oli 1-100v., joten siellä vastaan tuli asiakastilanteita laidasta laitaan. Neurologisia sairauksia minulla on tullut vastaan siis useita erilaisia. Dementiakodeissa työskentelin päivittäin erilaisista dementiasairauksista kärsivien parissa (mm. lewynkappale, parkinson). Kotihoidossa perehdyin näiden lisäksi mm. selkäydinvammoihin, aivovammoihin, harvinaisiin lihassurkastumasairauksiin (esim. eräs asiakas oli toiseksi vanhin Suomessa ks. tautia sairastava) ym. Etukäteen siis olen nähnyt hyvinkin läheltä millaista elämää neurologinen asiakas/ potilas elää. Elämä heillä on yleensä hyvinkin vuoristoratamaista; osa päivistä on hyviä ja osa taas todella huonoja. Fyysisesti vaikeat elämäntilanteet vaikuttavat tietysti myös asiakkaiden henkiseen puoleen. Osa tarvitsee paljonkin kannustusta arkielämässä selviämiseen, esim. vakavan onnettomuuden jälkeen vammautuminen vetää mielen helposti matalaksi ja hyvistä asioista kiinni pitäminen on vaikeaa. Kuntoutus on todella tärkeässä osassa neurologisten sairauksien osalta. Etenkin äkillisen vammautumisen kuntoutus on tärkeää aloittaa pian vammautumisen jälkeen. Tällä tavoin vammautuneen henkilön fyysinen tilanne ei pääse heikentymään (mm. liiallisen sängyssä makaamisen takia). Varhaisen kuntoutuksen avulla ihmistä saadaan mobilisoitua, lihaksia, luita ja hermoja päästään kuormittamaan ym. Tärkeitä asioita siis!

 

Kuntoutus ks. osa-alueella on varmasti haastavaa niin asiakkaalle kuin fysioterapeutillekin. Fysioterapeutin tulee hallita useita eri osa-alueita. Hänen tulee osata kuunnella asiakasta ja olla empaattinen häntä kohtaan. Empaattisuus ei tietenkään saa mennä liiallisuuksiin, vaan siihen tulee osata asettaa tietyt rajat. Niin sanotusti ”sääli on sairautta” pätee tässä siinä määrin että asiakasta ei missään tapauksessa saa alkaa säälimään. Silloin asiakas kokee itsensä vielä heikommaksi ja masentuneemmaksi, kun hän näkee fysioterapeutinkin häntä säälivän. Fysioterapeutin tulee osata olla jämpti ja haastaa asiakasta harjoitteiden suorittamisessa. Tehtävät harjoitteet tulee olla aluksi helppoja (jotta tavoitteisiin päästään ja asiakas kokee onnistumisen tunteita), mutta ajan myötä vaikeustason tulee myös nousta. Tällä tavoin asiakasta saadaan haastettua enemmän ja hänen kuntoutuksensa pääsee kehittymään seuraaville tasoille. Jos helppojen harjoitteiden suorittamista vain jatketaan koko ajan, asiakas tylsistyy ja kokee ettei hän saa tarpeeksi haastetta suorituksiinsa. Fysioterapeutin haasteena on myös saada asiakas motivoitumaan kuntoutukseen. Synnynnäinen neurologinen sairaus on ajan myötä helpompaa sisäistää kuin äkillisesti tullut vamma. Esim. liikenneonnettomuudessa vammautuminen (neliraajahalvaus) voi asiakkaalle olla todellinen shokki ja ajan myötä mieli voi olla apea/ masentunut. Tällöin hän voi olla harjoitteita ja kuntoutusta kohtaan hyvinkin passiivinen ja tämä haastaa myös fysioterapeuttia. Nämä kolme suurta osa-aluetta koen siis haasteeksi neurologisessa kuntoutuksessa.

 

Omat tavoitteeni neurologisen fysioterapian kurssilla ovat seuraavanlaiset:

– Oppia vielä lisää neurologisista sairauksista ja hyödyntää jo osaamiani asioita = osaamisen syventäminen
– Hyödyntää käytännön harjoitustuokioita (mm. keskussairaalan oppitunnit)
– Tutustua Kruunupuiston toimintaan ja siellä käytettäviin laitteisiin/ apuvälineisiin (mm. kattoon asennettu kävelyharjoitelaite pyörätuolipotilaalle, kävelymatto maisemavideolla varustettuna ym.)
– Oppia uusia asioita ja hyödyntää Outi-opettajan laajaa osaamista neurologian alalta