Monday

Maanantai. Ei tavallinen ja tylsä, vaan oikein mukava tällä kertaa. Vapaa maanantai.

Aamu alkoi ruispuurolla ja pakkaamisella, auto suunnattiin Lahtea kohti. Poikaystävän treenatessa suuntasin satamaan lenkille. Juoksin kahdeksan kilsaa auringossa sataman rantaa ja muita polkuja pitkin. Päälläni hihaton pyöräilypoolo, joka jätti rajansa iholleni olkapäiden muututtua punaiseksi palamisesta. Ja minä kun luulin tänä kesänä pääseväni eroon tyhmistä urheiluvaatteiden rusketusrajoista, joita vastaan olen joka kesä pyrkinyt taistelemaan, tuloksetta. Kerran urheilja, aina urheilija, ainakin rusketusrajojen puolesta jos en enää muuten.

Hikoilun jälkeen suuntasimme syömään. Lenkin aikana tullut päänsärky ei lähtenyt edes hyvän pastan ja jäätelön avulla. Valittelin oloani suunatessamme rannalle mansikoiden kanssa. Olo heikkeni ja päänsärky paheni. Epäilin auringonpistosta, mutta mielestäni ulkona ei kovin tukala ollut. Taistelin paita turbaaniksi viritettynä ja aurinkolasit silmillä, kunnes sanoin, että nyt pitää lähteä kotiin.

Nappasin migreenilääkkeet kaiken varalta ja auringopistos osoittautuikin vanhaksi tutuksi, migreeniksi. Lääkkeet toimivat yllättävän nopeasti, sillä kotiin päästyä olin normaalin pirteä. Migreeneitä ei pitäisi kyllä esiintyä, sillä estolääkitys on ollut päällä puoli vuotta. Sano ja tiedä, unohdin kyllä aurinkolasit laukkuun lenkin ajaksi. Ehkä kirkkaus rannassa hölkätessä jotenkin laukaisi päänsärky puolen, aurallisilta oireilta vältyttiin ehkä ensimmäistä kertaa. Yleensä menetän puhekykyni, näen mitä sattuu ja pahimmillaan oksennan. En onneksi tänään.

Iltaan kuului kaupassa käyntiä, asukuvien kuvaamista, palaneiden olkapäiden rasvausta (en ollut ainut), kylvyssä loikoilua ja täytettyjen croisanttien ahmimista. Taisinpa siinä sivussa sopia kolme tapaamista ja lähettää kymmenkunta sähköpostiakin. Rakastan päiviä, jolloin saan paljon aikaan, mutta ehdin muutakin. Maanantaikin voi olla hyvä, migreenistä huolimatta.

-Marianne