Paita – Lindex | Farkut – Dr.Denim | Korvakorut – Marimekko | Kengät – Vagabond

Tämä asu todisti minulle jälleen jotakin, mitä olen luullut tietäväni. Nimittäin, kokomusta toimii oikeasti aina ja pillifarkkuja ei kannttaisi unohtaa.

Pukeutumisfilosofiassani on jonkinlainen aukko kokomustien asujen kohdalla. Ihailen niitä todella paljon, mutta puen itselleni todella harvoin. Enkä tiedä miksi. Nyt tuntuukin todella tyhmältä sanoa, että jatkossa kokomustaa ei saa unohtaa, sillä tiedän unohtavani sen melko pian.

Ehkä kokomusta ei kuitenkaan ole sitä ominta minua, ainakaan usein puettuna. Ja jos nyt tunnusta, ei tämäkään asu ollut täysin kokomusta. Päälläni oli harmaat kengät ja laukusta taisi löytyä mustan lisäksi ripaus keltaista.

Joudun tekemään tässä samalla toisenkin tunnustuksen. Olen unohtanut pillifarkkujen olemassa olon täysin. Taitaa olla löysien vaatteiden kausi menossa. Ainiin, ja on tietenkin myös hameet ja mekot, joiden kanssa olen kovasti ystävystynyt. Nykyisin kierrän tiukat kokonaisuudet todella kaukaa. Jonkinlainen kammo on vain tullut, enkä tähänkään osaa sanoa syytä.

Pointtini on kuitenkin seuraava. Löysiin pukeutumisen (etenkin alaosien) jälkeen pillifarkut yllättivät piristävänä vaihtoehtona! Huomasin muuten kaipaavani uusia mustia pöksyjä, nykyiset muistuttavat enemmän harmaita kuin mustia.

Kuvat: Jaana/JAELS

-Marianne