En ole osannut nauttia raskaudestani tähän saakka, koska pelkään edelleen menettäväni masutyypin. Rakenneultra on reilun kahden viikon päästä ja jännitän sitä kokoajan enemmän. Olen varma, että lapsella näkyy jotain poikkeavaa, jolloin  meitä kannustetaan keskeyttämään raskaus.

Kävin työterveyserikoislääkärin vastaanotolla eilen. Kun hän kysyi mitä mieltä olen töihin paluusta niin pillahdin itkuun ja sanoin rehellisesti, että en ole varma kestääkö hermoni siellä vielä. Melu ja kiire on ottanut mun päähän tosi kovaa ja menetän hermoni tosi helposti nykyään. Näin oli jo ennen raskautta muttei esim viime vuoden puolella. Kaikki alkoi tänä keväänä, kun sairaus alkoi oireilemaan myös.

Lääkäri teetätti mulla masennustestin tapaisen ja sairaslomalapussa luki Keskivaikeamasennus. En tunne itseäni niin masentuneeksi, kun tuo kuulostaa. Joo, en osaa nauttia kaikesta niinkuin ennen ja tunnen huonoa omaatuntoa asioista, saan huonosti illalla unta, mutta  tapaan mielelläni ihmisiä eikä aikomus ole erakoitua eikä mieli kokoajan synkkä ole. Jaksaminen on tosin usein vaikeaa. Sängystä ei meinaa jaksaa nousta. Onneksi on koira, joka pakottaa lenkille.

En pysty esimerkiksi vanhemmilleni kertomaan henkisesti tilastani, koska he ovat itsekkin hyvin väsyneitä ja sairaita. En halua huolestuttaa heitä. Tuntuu ettei kaikki muutenkaan ymmärrä miten voin olla raskaana ollessa alamaissa. Tän pitäis olla mun parasta aikaa elämässä..

Mulla on menossa 18 raskausviikko ja se alkaa näkymään muutenkin kuin turvotuksena. Painoa on alkanut nyt tulla hieman, noin kilon verran. Alkuraskaudessa paino pysyi samana. Varma en ole olenko tuntenut jo ensimmäiset potkut. Jotain pientä värinää alavatsassa välillä tuntunut, mutta onko se vauva vai suolisto vai mikä. Sydänääniä olen kuunnellut kerran viikossa, koska en muuten meinaa uskoa, että vauva olisi siellä kasvamassa.

Blackweek on meneillään ja mun tekisi mieli katsella jo vauvajuttuja, mutta kun ei uskalla. Tosin voisihan ne sitten laittaa jemmaan ellei keväällä vielä vauvaa tulekkaan.

Tsemppejä ja vertaustukea olisi kiva saada, jos jollain ollut samoja tuntemuksia.

Ihanaa loppuviikkoa. Koitetaan aatella posiviisia asioita niin jaksetaan, J.