Eri tahdissa kehittyvät vauvat
Tämä teksti on tarkoitettu juuri sinulle, joka olet joskus pysähtynyt huoli olalla miettimään kehittyykö vauvasi tarpeeksi ja oikeassa tahdissa. Lukenut vauvaryhmän julkaisuja joissa muut vauvat osaavat sinun mielestä vaikka ja mitä ja oma ei oikeastaan vasta kuin köllöttele selällään. Olet saattanut ajatella, että liekkö vauvasi koskaan haluaa lähteä liikkumaan. Olet neuvolassa kuullut mitä kaikkea vauvan jo kuuluisi kyllä osata.
Meidän vauvat ovat erilaisia, erilaisia persoonia. Toinen on rohkea touhottaja toinen rauhallinen harkitsija, eikös kuullosta loogiselta, että jo tämä vaikuttaa siihen miten nopeasti vauva lähtee kokeilemaan uusia asioita? Toinen on tyytyväinen, kun saa katsella vain lempileluaan, toisen pitää päästä eteenpäin sen minkä ehtii, jotta on tyytyväinen.
Olen jutellut paljon ja säännöllisin väliajoin vauvoihin perehtyneen fysioterapeutin kanssa ja aina hänen ensimmäinen asia on se, että voi kun neuvoloissakin otettaisiin huomioon vauvan luonne, kun arvioidaan kehitystä. Vauvojen kehitys kahteen ikävuoteen asti on hyvin yksilökohtaista, mutta kahden vuoden kohdalla alkaa taaperot olla suhteellisen samalla viivalla. Kuuleman mukaan hyvin usein neuvoloiden lähetteet fysioterapeutille on aiheettomia, mutta totta kai sillon tällön fysioterapiasta voi olla hyötyä. Kahteen vuoteen asti saa aika maltilla antaa vain vauvalle aikaa ja uskoa siihen, että hän kehittyy hänelle sopivalla tavalla ja juuri oikeassa ajassa.
Meidän neiti ei ole ollu se yksilö, joka kehittyisi hurjan nopeasti jokaisessa asiassa. Hän on rauhallinen ja erittäin harkitseva vauva, pää ei ole kolissu ja uusia asioita opetellaan pitkään, yksi asia tarkasti kuntoon ennen seuraavaa. Lisäksi on pitänyt osata suhteuttaa hänen ennenaikaisuus kehityksessä. Hän ei ole se, joka olisi lähtenyt liikkumaan hirmu nopeasti, mutta toisaalta hän on käsien motoriikalta hyvin taitava ja sormiruokailu on sujunu jo pitkään muitta mutkitta.
Meillä jokaisen vaiheen opettelu on vienyt hyvän tovin. Siinä hetkessä se aika tuntuu pitkältä, mutta jälkikäteen sitä havahtuu miten vasta vauva oppi kääntymään ja nyt se jo hengailee punnerrusasennossa. Välillä ollaan useita viikkoja lähes samassa pisteessä ja yhtäkkiä viikossa opitaan monta uutta asiaa. En usko, että kenenkään äidin tuumailut tämän asian suhteen johtuisi halusta kilpailla kehityksestä. Äideillä on varmasti puhtaasti vain huoli siitä, että onhan kaikki kunnossa.
Minua on auttanut se, että olen oikeasti ruvennut miettimään millainen persoona tuo lapseni on. Oikeasti sanon sillä, että totta kai jokainen äiti miettii vauvansa persoonaa, mutta en koskaan miettinyt miten se vaikuttaisi kehityksen suhteen. Vastaako hänen toiminta hänen kehitystä. Meillä ainakin persoona ja kehitysaskeleet vastaa hyvin toisiaan. Rauhallinen harkitsija haluaa olla varma päätöksistään ja toisaalta se lempilelu riittää pitäksi aikaa pitämään tyytyväisenä. Ei hän ole hidas, hän on vain oma itsensä omalla toimintatavalla.♥