Ajatuksia synnytyksestä
Aika on menny hurjan nopsaan. Nyt eletään viikkoja 31+2, jos neiti tulis isäänsä niin hän syntyisi jo kolmen viikon päästä. On siis ihan aiheellista alkaa miettiä synnytykseen liittyviä asioita. Niinpä tuumimme eilen Markon kanssa synnytysasiat läpi. Meillä puhutaan lähes kaikesta yhdessä ja hyvin usein asiat on ”me” muodossa. Koen, että synnytys on yhtä lailla meille molemmille rutistus, vaikka onhan se fyysisesti rankempaa minulle, mutta Markolla on ihan hemmetin iso merkitys siinä miten tuun jaksamaan synnytyksen läpi. Melkein laitankin asian hänen harteille, että siellä katsotaan millanen mentaalivalmentaja siitä saatais aikasiks. 😀
Meillä on synnytyksessä omia ”hauskoja” lisiä. Klexane lääkitys estää epiduraalin ja spinaalin käytön, jos en ehdi lopettaa lääkitystä ajoissa. Lisäksi uusin epilepsialääke sisältää riskejä synnytyksessä, vaikka ne ei kuulema yleisiä onneksi ole. Kuitenkin riskit joista puhutaan on mm. hengityslama vauvalla. Tästä syystä en halua yhtään enempää lääkkeitä käyttöön, joten jos vain mahdollista niin pyrin menemään mahdollisimman vähillä lääkkeillä tai jopa ihan luomuna.
Tästä syystä päätimme, että synnytys pyritään menemään läpi ainakin ilman epiduraalia tai spinaalia. Myös koetaan molemmat, että on parempi asennoitua vähäiseen kivunlievitykseen niin pää on paremmin mukana. En tiedä miten päin sitä olis jos olis ajatellu saavansa kaikki kivunlievitykset ja sit klexanen takia en sais, vaikka haluaisin. Olis varmaan ahdituspaniikki sen tilanteen nimi ja sanoisin, että ei kiitos, en synnytä.
Puhuttiin miten luovuttamisen hetkellä pitää muistaa päämäärä ja luottaa siihen, että naisen kehossa on sisäinen järjestelmä synnytystä varten, joten annetaan sen toimia. Miten meidän tehtävä on keksiä kaikki mahdolliset keinot miten pysyn mahdollisimman rentona, tunnen oloni turvalliseksi ja luotan omaan kehooni. En tiedä, mutta mulla tuo mies on välillä näissä asioissa viisaampi kuin minä. Siks uskonkin, että meidän tiimi yhdessä saa kyllä rutistettua neidin ulos, vaikka kuinka koskis.
Pahin uhkakuva kivun sietämisen kannalta mulle olis se, että lähtisin synnyttämään jo valmiiks väsyneenä. Tai, että M ei pääsis paikalle syystä tai toisesta, oon laittanu sen jäbän varaan aikas paljon synnytysmaratonin suhteen. Tiedän, että mun kipukynnys laskee kuin lehmän häntä väsyneenä. Muutoin omaan kovan kipukynnyksen ja osaan alkaa hengitellä kivun tullen.
Keskenmenossa mun kivut oli jotain järkyttävää, olin valmis lyömään tajun kankaalle, koska tarjolla ei ollu edes panadolia lievittämään kipua. Siinä tilanteessa olin jo henkisesti niin väsynyt, en osannut odottaa niin kovia kipuja, ei ollu iloista päämäärää miksi jaksaa, en luottanu et kivut loppuu koskaan eikä mulla ollu edes halua jaksaa. Siksi uskon, että synnytys tulee olemaan paljon parempi kokemus, koska odotan sitä jo ensinnäkin innolla ja tiedän, että ne kivut menee aaltomaisesti ja jossain vaiheessa helpottaa. Olen lisäksi siinä vaiheessa sairaalassa, jossa mun ei tarvii huolehtia siitä, että selviänkö hengissä.
Tiedän jo nyt, että tulen varmasti synnytyksen tullen lausumaan yllä olevat sanat ja sanoinkin Markolle, että se saa siinä vaiheessa luvan muistuttaa mua et pystyn kyllä siihen ja se kipu ei oo ikuista. Ei kuitenkaan kliseisiä ” jaksaa jaksaa, painaa painaa” lauseita. Siinä vaiheessa saattais nyrkki heilahtaa. Lyötiin eilen nyrkit yhteen ja sovittiin, että mehän selvitään. Niin me.
Oon perehtynyt aktiiviseen synnytykseen ja miettiny eri asentoja mikä nyt tuntuis luontevimmalta. Lisäksi harkitsen tens-laitteen vuokrausta. Jakkarasynnytys tuntuu jostain syystä mun mieleen käypäiseltä. Lisäksi uskon, että liikkuminen ja rauhassa hengittely auttaa paljon. Ja rauhallinen ympäristö ja rauhallinen läsnäolo Markon puolelta. Onneksi hän ei oo mikään höslä Joonas, koska sillon saisin hermoromahduksen ja parisuhdekriisin aikaisiksi. Saa nähdä mitkä kaikki näistä mun ajatuksista täyttyy tositilanteen tullen.
Uskon, että mun henkisellä valmistautumisella on nyt isoin rooli. Hyväksyn sen, että tulee koskemaan ja ihan h*lvetisti. Tulee epäusko, mutta luotan silti siihen, että mun kehon sisäinen järjestelmä on olemassa mitä synnytykseen tulee. Sillä kivulla on merkityksensä ja jokainen kiputuntemus edistää synnytystä ja vie lähemmäs sitä hetkeä, kun saadaan pikkuinen syliin.
Loppuun linkkaan youtube-kanavan ja nettisivut jossa on paljon hyödyllistä tietoa raskaudesta ja vauva-arjesta. Itse löysin tuolta monta hyvää vinkkiä ja koin videot helpoiksi katsottaviksi.
https://www.youtube.com/channel/UCgZlE_FtPv-od1PSeIjX4gg/featured
http://viva.tamk.fi
– ILONA