Tää on pinnallinen postaus alusta loppuun. Paria päivää vaille yhdeksän kuukautta sitten synnytin maailmaan täydellisen pienen tytön. Siinä vaiheessa painoa oli tähän hetkeen verrattuna +15kg. En näyttänyt sillonkaan isolta, näytin omasta mielestä ihanan terveältä naiselta. Voin sanoa suoraan, että raskaus puki minua. Mulla oli muodot, enkä muistuttanut kuivan kesän oravaa! Minulla ei todella ole mitään ylimääräistä, minun ongelma on tämä kuihtuminen. Kaikkialla hoen, että olen lihotuskuurilla, koska en tykkää puntarissa lukemasta 46kg. On varmaan hankala ymmärtää miltä tuntuu, jos painon saaminen ylöspäin on hankalaa, koska monelle se olisi juuri se ihannetilanne. 

Imetän edelleen n. viisi kertaa vuorokaudessa, joskus useamminkin. Hyötyliikuntaa tulee hyvä määrä ja moottorikelkkailua sillon tällön. Ruokavalio ahdistaa, mutta olen päättäny, että kalorit tulee nyt mistä tulee. En huomaa raskautta tai synnytystä oikeastaan mistään enää, vatsalihakset toimii samalla lailla kuin ennenkin.  Tai no, pääkopasta huomaan liiankin hyvin, että aivot tais mennä lapselle. Lantionpohjan lihaksisto tuntuu olevan nyt paremmassa kunnossa, suurimmaksi osaksi siksi, että ne ei ole nyt ylitreenatut, kun treenimäärä on vähentynyt. Ainut huonopuoli tällä hetkellä on se, että ryhti on lähtenyt kääntymään sisäänpäin ja yritän parhaani mukaan tehdä rintarangan avauksia ja venytyksiä sekä selän puolen lihaksiston vahvistusta. Kädet on väsyt kantamisesta mikä näkyy moottorikelkkaillessa äärettömän nopeana käsien väsähtämisenä.

Ennen olen aina kävellyt hyvin ryhdissä, mutta tälläisella kestoväsymyksellä näky on melkein yllä olevan kaltainen. Rehellisesti joskus mietin päässäni, että näytän laahustavalta haamulta. Onko teistä outoa, että mä vähän kadehdin naisia, joilla on jotain mistä ottaa kiinni? Mä niin haluaisin vähän enemmän luiden ympärille tavaraa. Tykkään itsestäni, ei siitä huolta. Nää on vaan ajatuksia mallia, jos haluaisin täydellisyyttä niin mitä se olisi. 

Loppuun totean, että palauduin paremmin mitä olin odottanut. Rv 20 alkanut sairasloma sai ajattelemaan, että lähden liikenteeseen ihan pohjamudista. Kehonkoostumusmittaukset osotti kuitenkin, että lihasta on lähes saman verran tallella. Lihaksiston aktivoinnin jälkeen voimatasotkin nous hyvin nopeasti samoihin lukemiin. Kyykky on ainut mikä edelleen laahaa, mutta se nyt johtuu siitä, että vatsalihaksiston palautuminen otti sen verran aikaa, että en ole päässy treenailemaan kyykkyä yhtä paljoa kuin muita liikkeitä. Notkoselän takia kyykky on mulle haastavin liike. Kroppa on käyny aikamoisen matkan läpi 18 kuukauden aikana, ihmellinen on naisen vartalo.