Treeni- ja harrastusvinkkejä äitiyslomalle – näin pidin itseni liikkeessä

Rakas ystäväni pyöräytti Augustille vuoden alussa (tulevaisuuden) leikkikaverin. Olen hyvin kiitollinen. Näen jo sieluni silmin, kun pojat ja isät lähtevät mökillä kalaan ja jäämme kahdestaan ilta-aurinkoon nauttimaan roseeta…

Ystäväni reippaili meille pariviikkoisen vauvansa kanssa lumihangen halki ja kyseli, mitä sitä sitten oikein tekisi vauvan kanssa päivät pitkät. Hän on liikkuvaa tyyppiä, kuten minäkin. Itselleni jatkuva liikkeellä olo oli ensimmäisen puolen vuoden aikana elinehto. Välillä vähempikin olisi riittänyt, mutta August nukahti vain liikkeellä oleviin vaunuihin. Piru vie, kun ei ollut sitä askelmittaria.

Ensimmäiset kaksi kuukautta Augustin elämästä emme olleet juuri kotona, koska pakoilimme kaksiomme tukahduttavaa kuumuutta mökille. Kun palasimme kaupunkiin ja Pepe aloitti työt, huomasin nopeasti kaipaavani tekemistä ja ihmisiä ympärilleni. Huonoista öistä ja olemattomista päiväunista huolimatta, aloimme harrastaa kaikennäköistä. Viikottaisista harrastuksista tuli henkireikäni. En nauttinut kotona kökkimisestä ja sain pidettyä pääni jotenkin kasassa tekemällä ja näkemällä. Väsymyskin unohtui nopeammin, kun lähti ovesta ulos.

Ystäväni kysymyksestä inspiroituneena, päätin listata alle vinkkini liikuntaharrastuksiin (maksulliset, ilmaiset ja kavereiden suosittelemat), joita voi kokea (lue: suorittaa) yhdessä vauvan kanssa:

1. Maksulliset treenit

Baby & Me Barre

Kirjoitinkin raskausajan vinkkilistassa käyneeni raskausjoogakurssin, johon kuului synnytysvalmennus. Kaverin suosituksesta ilmoittauduin elokussa samaiseen paikkaan, Katajanokan FemiHealthiin, parin kuukauden mittaiselle äiti-vauva-barrekurssille. Tunti kesti 45 minuuttia, imettää sai kesken kaiken ja vauvan pystyi ottamaan tarvittaessa mukaan liikkeisiin sylissä tai kantorepussa.

Olin alusta saakka ihan äimän käkenä, kuinka hyvin August (3kk kurssin alkaessa) viihtyi mukana tunnilla. Kotona maksimi lattiallaviihtymisaika oli tuolloin viisi minuttia, mutta hän selkeästi tykkäsi kun ympärillä tapahtui. Avainsanat olivat plié, relevé ja vaihtuvat lelut. Usein lähdimme kurssin jälkeen porukalla vielä lounaalle, joten aikaa sai kulumaan mukavissa merkeissä pitkälle iltapäivään.

Kurssi on tosi hintava, 250€. Plussana ehdottomasti se, että siihen sisältyy yksityinen fysioterapiakäynti, jossa jutellaan läpi raskaus, synnytys ja palautuminen sekä tsekataan ultralla vatsalihasten erkauma ja lantionpohjanlihakset. Itselläni palautuminen oli kolmen kuukauden jälkeen hyvällä mallilla. Lantionpohjanlihaksista sain kotiläksyjä, mutta erkaumaa ei ollut enää juurikaan. Tuuletin!

Äiti-vauva-jooga

Barre antoi rohkeutta harrastaa Augustin kanssa muutakin, joten aloimme pian käymään myös äiti-vauva-joogassa. Tunsin kurssin vetäjän Hennan hyvin Rööperin Aamujoogasta, joka oli go-to-joogapaikkani ennen raskautta (ja tulee taas äitiysloman jälkeen olemaan). 60 minuutin tunnilla keskityttiin synnytyksen jälkeiseen palautumiseen. Teimme erilaisia lantionpohjanlihaksia vahvistavia (synnytys!) ja yläselkää avaavia (imetys!) liikkeitä, joita kotona ei olisi todellakaan tullut tehtyä. Pian löysimme vatsalihakset uudelleen ja teimme pikkuhiljaa paluuta jooga-asanoihin.

Kurssi oli kohtuuhintainen, 127€, ja tunnelmaltaan lempeä. Vauvat olivat pieniä, nuorin taisi olla neliviikkoinen. Henna on aivan ihana joogaopettaja, äiti hänkin. Kävin poseeraamassa raskausvatsani kanssa Hennan uusien nettisivujen kuvauksissa kolme päivää ennen kuin August syntyi. Olo oli silloin kieltämättä jo hivenen tukala.

Strong Mama -jumppa

Kun barre- ja joogakurssit loppuivat, mietin ensin, että olisin ilmoittautunut heti perään uudestaan samoille kursseille – kertoo siitä, kuinka kivoja ne olivat. Päätin kuitenkin vähän säästää ja sain työkaverini kautta hyvän Elixia-diilin. Tuossa vaiheessa oli vielä optimista ajatella, että lähtisin illalla johonkin jumppaan Pepen tultua töistä kotiin (kävin Augustin nukutuksen jälkeen jääkaapilla ja rojahdin takaisin sänkyyn). Sen sijaan aloin käymään loppuvuodesta Elixian Strong mama -tunnilla, johon saa ottaa vauvan mukaan. Kuten barressa ja joogassa, kaikenlainen vauvanhoito imetyksestä vaipanvaihtoon kesken tunnin on täysin ok. Kaksikymmentä äitiä ja vauvaa hikoilemassa ja sekoilemassa isossa lasikopissa keskellä Kamppi Elixiaa on kyllä varmasti näky!

Kun August oppi liikkumaan, aloin epäilemään, että treenaaminen vauvan kanssa ei olisi äidille enää yhtä hauskaa. Uskaltauduimme kuitenkin uudestaan strong mama -tunnille pitkän tauon jälkeen, ja hyvin se sujui! Kiitos Eeliksen, jonka kanssa August kävi leluvaihtokauppaa, kun omat lelut eivät ensimmäisten viiden minuutin jälkeen jaksaneet enää kiinnostaa. Lopuksi pojat jakoivat myös yhteiset sormiruoat, Eelis murusti ja August nuoli lattian puhtaaksi.

Vauvauinti

Vanhempi-vauva harrastusten klassikko on tietysti vauvauinti. Ilmoittauduimme Pikkudelfiineihin heti kun August täytti kolme kuukautta. Ensimmäinen uintikerta oli aika surkuhupaisa, August huusi järkytyksestä kovaa ja korkealta ennen kuin päästiin altaaseen. Uskallettiin kuitenkin mennä seuraavalla viikolla uudestaan, ja pikkuhiljaa hän rupesi rentoutumaan vedessä. Jonkin ajan kuluttua hän jopa hymyili ja on nykyään erittäin innokas uimari.

Poissaoloja kaikennäköisten sairasteluiden vuoksi oli kerääntynyt kuitenkin niin paljon, että olimme irtisanoneet vauvauinnin Augustin täytettyä 8 kuukautta. Viimeisellä kerralla miespuolinen uintiohjaaja tuli luoksemme ja alkoi rupattelemaan Pepelle esitellen samalla hienoja uintiliikkeitä Augustin kanssa. ”Tätähän on tutkittu paljon, että ensimmäiset kaksi vuotta kun käy vauvan kanssa uimassa, niin sen jälkeen kaiken urheilun aloittaminen on helpompaa. Siis ihan faktatietoonhan tämä perustuu, että uinti tukee motoriikkaa ja lapsi pärjää sitten yleisesti ottaen paremmin liikunnassa.”

Meinasin purskahtaa nauruun, kun kilpaurheilijataustainen mieheni nyökytteli kasvot vakavana. Kysyin ihan vitsillä vauvauinnin jälkeen, että ruvetaanko me nyt sittenkin käymään vauvauinnissa uudestaan? ”No todellakin”, oli vastaus, ja kotona olimme nähtävästi taas ilmoittautuneet samaan viikkoryhmään uudestaan.

2. Ilmaisharrastukset

Leikkipuiston Kukkuluuruu-tuokio

Vaikka asumme Kruununhaassa, käymme Viiskulman neuvolassa ja olemme sitä kautta saaneet kutsuja paikalliseen vauvaperhetoimintaan. Kävin Augustin kanssa viime syksynä Leikkipuisto Sepässä keskustelemassa aiheesta ”vanhempien voimavarat” (ihan ajankohtainen oli), jonka yhteydessä mainostettiin leikkipuiston supersuosittua Kukkuluuruu-tuokiota vauvoille. Menimme testaamaan, ja kuinkas kävikään. Tuosta muskarihenkisestä puolituntisesta tuli viikon kohokohta: minä tapaan äitikavereita ja August omia vauvakavereitaan. Tietääkseni näitä tuokiota järjestetään kaikissa leikkipuistossa, myös Oodin uudessa Leikkipuisto Lorussa.

Sitä paitsi Kukkuluuruu-tuokio menee täysin treenistä. Vajaan 10kg:n kahvakuulaa eli vauvaa kieputetaan, pyöritetään ja roikotetaan lorujen ja laulujen tahdissa. Hiki tulee aivan taatusti.

Albertin Olohuone

Kävimme synnytys- ja perhevalmennuksen Albertinkadulla Helsinki Mission tiloissa, jonka yhteydestä bongasimme Albertin Olohuone -nimisen hengailupaikan. Olkkaria pyörittävät vapaaehtoiset eläkeläiset, jotka leikittävät vauvoja ja kutovat villasukkia. Ostin Augustille yhden Aila-mummon tekemät villasukat täksi talveksi, ja ne ovat olleet jalassa joka päivä. Ollaan käyty Augustin kanssa pari kertaa Albertin Olohuoneen joogassa, eikä ole maksanut mitään.

Ymmärtääkseni myös Redissä on ilmainen Olohuone, johon voi mennä hengailemaan. Ulkoa päin näyttää ainakin tosi kivalta.

3. Kavereiden suosittelemia vanhempi-vauva-jumppia

Erilaiset äiti-vauva-jooga– ja pilateskurssit ovat olleet myös äitikaverien suosiossa. Hamin äiti-vauva-jooga Pihasalilla on kuulemma aivan ihana. Pari kaveria on käynyt äiti-vauva-tanssissa ja vauvasirkukseenkin oli yksi Augustin kaveri isänsä kanssa ilmoittautunut. Uskon, että näistäkin on vanhemmalle ihan treeniksi. Vauvat painavat aika paljon.

Alle yksivuotiaan kanssa voi mennä myös hikoilemaan ilmaiseksi Hoplopiin. Uniystävällinen tapa ryömivälle tai konttaavalle päästä purkamaan energiaa. Pepe ja August olivat testaamassa Ruoholahden Hoplopia viime lauantaina, kun minä olin polttareissa (jiihaa!). Oli kuulemma iso hitti.

Nyt alkuvuodesta olemme olleet paljon enemmän kotona ja tyhjentäneet kalenterin harrastuksista. Uuden kodin huuma. Toivon salaa, että lumet sulaisivat pian ja pääsisin testamaan juoksua puolentoista vuoden tauon jälkeen. Polkuja, metsiä ja juoksukavereita on ikävä.

Rakkaudella,

Veera