Imetyksen lopettaminen ei ollutkaan helppoa

Päätös imetyksen lopettamisesta oli lopulta aika spontaani, kuten on luonteenikin. Olin viimeisen kuukauden ajan imettänyt enää kolme kertaa päivässä: kerran aamulla aamupuuron jälkeen (toiveena pidemmät aamupäikkärit), kerran iltapäivällä välipalaksi (silkkaa rahan säästöä) ja illalla ennen nukkumaanmenoa (keinoni rauhoittaa iltavilli). Yösyötöt olimme lopettaneet Augustin täytettyä 7kk ja siirrettyämme hänet omaan huoneeseen nukkumaan. Tämän jälkeen taivuin toki satunnaisiin yösyöttöihin; jos August oli sairaana tai jos hän heräsi tolkuttoman aikaisin emmekä saaneet häntä muilla keinoin takaisin unille.

Augustin oppiessa liikkumaan, alkoi imetys olla aikamoinen akrobatiashow, jossa pahimman nälän taltuttua rintaani (huom. yksikössä; se ns. huonompi rinta oli jo pitkään ollut “out of order”) revitään, nipistellään ja riuhdotaan mitä kummallisimmissa asennoissa. Ei kuvamateriaalia tästä.

Silti olin edelleen pitänyt yhteisistä hetkistämme. Lapsellamme on jatkuvasti niin kova touhu päällä, ettei hän juurikaan malta olla syliteltävänä (paitsi kipeänä, onneksi). Imetys oli siis jo pitkään ollut ainut keino saada rimpuilija rauhoitettua syliin. Siinä hänen päätään paijatessani, tunsin kuinka oksitosiini välillämme virtaa. Olin auttamattomasti tuossa hyvän olon hormoonin koukussa.

Imetys jatkui, koska me molemmat halusimme sen jatkuvan – August vähän enemmän. Vähentäessäni maidon antamista, hän tuli repimään paitaani päivän aikana useita kertoja. Mutta olin päättänyt, että pari, kolme tankkausta päivässä riittää. Hän saa vanhemmiltaan muuten suurilta osin purkkiruokaa, joten koin rintamaidon olevan valmarien ohella pienelle mukavan luonnollinen lisäravinto.

Kuten olen kertonut, August oli alussa maailman hitain suursyömäri. Ensimmäisinä kuukausina en tehnyt muuta kuin imetin, tunteja putkeen. Tästä johtuen myös minulla oli jatkuva nälkä. Söin tapani mukaan paljon, mutta laihduin heti synnytyksen jälkeen rajusti. Yhtenä syynä oli se, että jouduin noudattamaan Augustin kovien vatsavaivojen takia tiukkaa imetysdieettiä. Maitotuotteita ja kananmunaa aloin syömään vasta kuukausia myöhemmin (sitten otin kyllä kaiken takaisin lattemammailun ja korvapuustien muodossa). Jopa kahvia ja tummaa suklaata yritin välttää ensimmäiset kuukaudet. Yöhulinoiden aikaan ei muuten paljon aamulla lohduttanut kuppi English Breakfastia. Ei ihme, että peilistä katsoi ihmishirviö.

Yksi päivä ennen Augustin 11kk synttäreitä lähdin ystäväni kanssa tuulettamaan maitoaivojani yhden yön joogaretriitille Hankoon. On sanomattakin selvää, että tätä reissua oli odotettu. August ei ollut ensimmäisten elinviikkojensa jälkeen ottanut maitoa tuttipullosta, mutta emme pitäneet sitä esteenä. Sovittiin, että Pepe testailee sekä pumpattua rintamaitoa (sitä löytyi onneksi pakkasesta) että vuohenmaitokorviketta vuorotellen pullosta, pillimukista ja nokkamukista. Jos ei uppoa, niin ei se mitään. Hän on jo niin iso poika, että pärjää seuraavat 32 tuntia normiruoalla ja vedellä.

Retriitillä teimme meditaatioharjoituksen meren rannalla. Tuijotin kaukaisuuteen ja mietin asiaa, josta halusin päästää irti. Ensin ajattelin ihan toista juttua, mutta hiljalleen aallot toivat eteeni ajatuksen imettämisen lopettamisesta. Kuin vaivihkaa tuo ajatus vahvistui.  Lopullisen päätöksen tein junassa matkalla kotiin. Tuntui, että oli aika aloittaa uusi vaihe: pakata kulahtaneet imetysvaatteet pois ja palauttaa oma kroppa takaisin. Alan taas syömään fiksummin (vain itseäni varten), treenaamaan ryhtini aikaan ennen raskautta, ja käyttämään tavallisia t-paitoja ja rintaliivejä. Tuo ajatus voimaannutti.

Kun saavuin kotiin, pumppasin ensitöikseni toimintakykyisen rintani tyhjäksi ja ojensin pullon päättäväisesti Pepelle. Lähdimme kiireellä vauvauintiin ja pistimme rutiinit uusiksi: Pepe menisi Augustin kanssa uinnin jälkeen saunaan, minä olisin valmiina hoitohuoneessa odottamassa. Saunaan meno olisi torpannut suunnitelmat täysin. Yleensä emme ehdi edes istahtaa lauteelle, kun August on jo ottamassa huikkaa. Äidit imettämässä vauvojaan täyteen ahdetussa saunassa on muuten hupaisa näky, johon ei varmasti muualla maailmassa törmää.

Illalla yritimme antaa korviketta taas joka tuutista. Pepe laittoi Augustin nukkumaan samoilla rutiineilla kuin poissa ollessani. Tutti tuli tarpeeseen. Menin itsekin lopen väsyneenä sänkyyn ja tunsin oloni  yhtäkkiä ihan hirveän haikeaksi. Sitten minulta pääsi itku, nytkö se loppui. Hormooniheikkoinen puoli minusta ei sitä halunnut, mutta järkeni sanoi, että näin on nyt tehtävä. Pepe yritti lohduttaa sanomalla, kuinka kiitollinen pitää olla, että olen saanut imettää Augustia 11 kuukautta.

Seuraavana aamuna heräsin rinta kipeänä, päätä jomotti ja mieli oli maassa. Koko päivän oli itku kurkussa. August kiukutteli eikä halunnut ottaa korviketta missään muodossa. Teki mieli imettää. Aloin googlaamaan imetyksen lopettamisesta, ja ymmärsin, ettei näin äkillinen lopettaminen ole helppoa. Eikä ehkä järkevääkään. Imetyksen tuki ry:n sivuilta sain vastauksen sille, miksi oloni oli surkea:

“Hormonitoiminnan muutokset imetyskertojen vähentyessä tai imetyksen loppuessa kokonaan voivat aiheuttaa fyysisiä oireita, kuten päänsärkyä, uupumusta ja pahoinvointia. Imetystä lopetteleva voi kokea olonsa hyvin samanlaiseksi kuin alkuraskaudessa. Myös mielialan heilahtelu ja masennustuntemukset ovat mahdollisia. Imetyksen lopettaminen on suuri elämänmuutos, jonka käsittely voi myös väsyttää ja vähentää toimintakykyä tilapäisesti.”

August heräsi päiväunilta kovaan itkuun. Päätimme, että hän saisi rintamaitoa. Tajusin, etten voi lopettaa imetystä näin. Olisi parempi vähentää sitä vähitellen, sekä minulle että vauvalle. Tuli täysin yllätyksenä, että se voisi olla henkisesti ja fyysisesti näin rankkaa. Olinhan jo vähentänyt imetystä pidemmän aikaa.

Nostin huutavan Augustin rinnalle. Itku lakkasi välittömästi. Hän söi pitkään ja hartaasti, täysin paikallaan. Samalla tavalla kuin ihan pienenä. Aloin itkeä lohduttomasti. Tunteet purkautuivat ja paha olo helpottui hiljalleen.

Pepe oli lähtenyt golfaamaan ja vietimme illan ihan kaksistaan. Lähdimme puistoon keinumaan ja kävimme ostamassa kaupasta taas yhden mukihärpäkkeen kokoelmaamme lisää, tällä kertaa wonder cupin. Tarjoilin korviketta moneen otteeseen kirjan lukemisen, puuron syömisen ja leikin lomassa, vähän huonolla menestyksellä. En kuitenkaan antanut Augustille enää rintamaitoa yötä vasten, ja lopulta hän meni ihan kiltisti nukkumaan.

Pelästyin hormonihirviötä, joka minusta kuoriutui, kun olin ollut reilut kaksi päivää imettämättä. Minua nolotti, etten ollut ottanut asioista selvää. Toisaalta ihmettelin myös, miksei kukaan puhu tästä. Säästyvätkö muut muka tunnemyrskyltä lopettaessa? Päätökseni lopettamisesta pitää, mutta jatkan imettämistä toistaiseksi vielä kerran päivässä: satunnaisesti aamulla tai päivällä, silloin kun August tuntuu sitä eniten kaipaavan.

Niin lopettamiseen kuin imetystaipaleeseenkin on mahtunut monenlaisia tunteita. Alun kipeitä rintoja, refluksia, allergiaepäilyjä, sairauksia, lakkoilua ja rintatulehduksia. Äidinmaito on ollut vauvalleni samaan aikaan hyvästä ja pahasta. Minut imetys on saanut välillä raivon partaalle, toisinaan se taas on ollut parasta mitä tiedän. Kaikesta huolimatta se on luonut erityisen siteen minun ja Augustin välille.

Siksi siitä irti päästäminen tekeekin niin kipeää.

<3: Veera

Lue myös:

7 asiaa, jotka olisi ollut hyödyllistä tietää vauvaelämästä

Treeni- ja harrastusvinkkejä äitiyslomalle

Ei tullut kolmenkympin kriisiä 

Miten saimme öitä rauhoitettua

Vauva on muuttanut kaiken

Ensimmäiset 3 kuukautta äitinä – ihanaa ja kamalaa

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *