Notes to self – vinkkilista 9 kuukauden odotukseen

Usein asiat tuntuvat jälkikäteen menneen ihan hirvittävän nopeasti. Opiskeluaika, ensimmäinen vuosi uudessa työssä, remontti, ulkomailla vietetyt ajanjaksot. Elämä vain vilahtaa silmissä ja tahti sen kuin kiihtyy.

Paitsi raskausaika…

Ymmärrän, miksi siitä puhutaan odotusaikana. Onhan se ihan älyttömän pitkä odotus! Ensin neljä kuukautta jatkuvaa darraa, yököttelyä ja loputonta väsymystä. Sitten suorastaan tragikoominen energiaryöpsähdys ja onnellisuuspuuska keskiraskaudessa, kunnes lopussa kärsivällisyyttä koettelevat jälleen fyysiset rajoitteet, minun kohdallani liitoskivut.

Ja puhumattakaan siitä odotuksesta, kun odotti raskaaksi tulemista! Siitä ehkä joku toinen kerta. Nyt suoraan syvään päätyyn eli raskausajan kolme kertaa kolmoseen.

Ensimmäinen kolmannes:

Positiivinen raskaustesti, onnen kyyneleet ja… ketsuppihimo. Jokaiseen ruokaan on saatava ketsuppia, kunnes aivan yhtäkkiä jo pelkästään sana k e t s u p p i kirjoitettuna vetää vatsan mutkalle.

Työpäivät kuluvat hitaasti krapulan kaltaisessa ahdistuksessa omiin oloihin vetäytyneenä, muiden kahvinjuontia hiljaa yökötellen ja puolen tunnin välein jotain patukkaa suuhun pannen. Iltapäivällä hirveällä vauhdilla kotiin ja suoraan sänkyyn pizza ja suklaalevy kainalossa. Pari tuntia netflixin parissa, kunnes nukahdan puoli kahdeksalta yöunille meikit naamalla.

Viikonlopuista ei mitään muistikuvaa. Kaikki bileet ja menot – not attending.

Toinen kolmannes:

Yhtäkkiä kamala määrä energiaa, sporttihulluus ja armoton konmaritus kotona. Kaikki kaapit siivotaan, tyynynpäälliset vaihdetaan, puutasot öljytään ja vaatteet kierrätetään. Työpäivän jälkeen crosstrainingiä, pilatesta, kahvakuulia ja powerwalkeja. Viikonloppuina Ikeaa, Facebookin vauvakirppareita ja sähköpostin orkesterointia tori.fin kymmenillä myynti- ja ostoilmoituksilla.

Mies on pää pyörällään. Syyllistän, jos ei pysy menossa mukana. “Kyllä joka päivä pitää liikkua ainakin tunnin verran!”

Viimeinen kolmannes:

Kärsimättömyys. Endorfiinejä jäätävä ikävä, mutta liikunta-addiktin tarpeet eivät pääse tyydyttymään. Kävely tylsistyttää, kotonaolo tylsistyttää, kirjat tylsistyttävät. Katson ikkunasta haikeasti ohi liitäviä lenkkeilijöitä. Niin kevyt askel, niin hyvä mieli.

Näen jatkuvasti painajaisia ja herään ainakin kolme kertaa pissalle. Kaikki on valmista, mutta mitään ei tapahdu eikä mihinkään pääse. Kirjoitan kiitollisuuspäiväkirjaa ja yritän meditoida. Vauvan möyrintä siinä hieman häiritsee, mutta se nyt on vaan aika ihanaa.

288u9961.jpg

Siinä lyhykäisyydessään omat (päivää vaille!) 40 viikkoani. Alla vinkkini yhdeksän kuukauden ihanan kamalaan matkaan:

1. Matkusta.

Jos tykkäät reissaamisesta, matkusta niin pitkään kuin mahdollista. Viimeiset viikot matelevat eikä reissuun voi enää lähteä. Niin autuasta kuin pesänrakennus ja kodin laittaminen onkin, siinäkin tulee joku raja vastaan. Paras lohtu loppuraskaudessa on selata reissukuvia ja olla kiitollinen, että tuli tuo, tuo ja tuokin matka vielä tehtyä.

img_0318_2_1.jpg2. Treenaa kekseliäästi.

Jos joudut luopumaan kaikista normaaleista treenirutiineista (kuten meikäläinen), yritä keksiä tilalle jotain korvaavaa ja mahdollisimman mielekästä. Itse osallistuin kaverin suosituksesta raskausjoogakurssille ja leikin pari kuukautta joogasalilla äitipuuta muiden äitipuiden kanssa äitipuiden metsässä (kyllä, ihanan hihhulia). Hiki ei virrannut kuten astangassa, mutta hengitys kyllä. Loppurentoutukseen nukahdin joka kerta.

img_7667.jpg3. Kuuntele kehoa.

Jos yleensä porskutat menemään, on raskausaikana vain kertakaikkisen pakko antautua kehon vietäväksi. Lepää, makaa, laiskottele ja loikoile. Syö jätksiä, pizzaa, suklaata ja korvapuustia. Nuku aina kun nukuttaa. Äläkä (kerrankin!) tunne näistä huonoa omaa tuntoa. Keho on viisas ja ottaa sinusta jatkuvasti aikamoisen siivun energiaa, jotta voi kasvattaa uutta elämää sisällään. Anna sille, mitä se pyytää.

4. Avaa mieli.

Tee tilaa uudelle. Edessä häämöttävä äitiysloma on hyvä sauma mapittaa työrutiinit kaappiin, päästää irti suorittamisesta ja avata mieli uuden oppimiselle. Kun raskaus- ja vauva-aiheinen kirjallisuus rupeaa kyllästyttämään, voi yöpöydälle hankkia jotain ihan muuta luettavaa. Itse yllätin itseni viihdyttävillä sijoitusoppailla. Ihan en päässyt tositoimiin, kun vauva jo putkahtikin maailmaan ja vaati hajauttamisen sijaan laittamaan kaikki (aika)investoinnit yhteen ja samaan koriin.

(PS. Kirjavinkkejä tiedossa myöhemmin.)

5. Käykää treffeillä.

Ihan kaksistaan, vielä kun voitte. Saattaa mennä pieni ikuisuus, ennen kuin löydät itsesi puolisosi kanssa elokuvateatterin penkeiltä. Teimme spontaaneja reissuja pienen automatkan päähän Porvooseen lounaalle, Haukilahden rantaan kävelylle, hääpaikalle kakkukahveille. Saatoimme käydä yhdessä aamujoogassa, jatkaa siitä aamupalalle ja mennä samana iltana vieläpä leffaan. Parin tunnin istumisenkin kestää ihan viimeisillään, jos elokuvavalinta on osunut tarpeeksi nappiin (kuten Call me by your name, vahva suositus).

img_6993.jpg6. Panosta pariin vaatteeseen.

Kun olo on jatkuvasti enemmän tai vähemmän tukala, ovat ulkoiset piristyskeinot enemmän kuin sallittuja. Käy shoppailemassa muutama kiva raskausvaate ja nätit, mukavat kengät. Älä kärvistele turhaan samoissa pingottuneissa rääsyissä, jos peilikuva irvistyttää aamu toisensa jälkeen. Vaatteet saa helposti myytyä tai kierrätettyä jälkikäteen.

Kaikista tärkeintä on yrittää nauttia matelevasta odotusajasta, koska se on kuitenkin vain määräaikaista ja kaikessa kliseisyydessään uskomattoman ainutlaatuista! Tämä etenkin on note to self. Jos seuraava kerta joskus tulee…

Rakkaudella,

Veera

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *