Se ensimmäinen ja toivottavasti myöskin viimeinen

Ensirakkaus, jokainen joka sen on kokenut tietää mistä kirjoitan.

Omalle kohdalle se sattui 14-vuotiaana, ensirakkauden ollessa 15-vuotias. Seurustelimme reilut pari vuotta jonka olimme täysin erottamattomat. Meitä ei juurikaan nähty erillään. Valitettavasti tämä ihana ajanjakso elämässäni loppui ihan yhtäkkiä. Poika löysi toisen tytön.

Meni kuusi vuotta, molemmat meistä seurusteli pitkissä suhteissa eikä juuri törmäilty. Emme pitäneet yhteyttä, tai näin ajattelin. Myöhemmin tuli selailtua vanhoja facebook-keskusteluja ja huomasin että kyseinen herra oli laittanut melkein kuukausittain viestejä ja kysellyt kuulumisia. En ollut noteerannut viestejä. 

Herra laittoi syksyllä 2014 viestiä taas ja kyseli kuulumisia, hän sattui laittamaan juuri oikeaan aikaan viestin joten vastasin hänelle. Tästä kaikki alkoi uudestaan, kahviteltiin ja juteltiin tunti kausia, yömyöhään. Ihan kuin ei olisi mennyt kuin päiviä viime kerrasta. Hän oli niin tuttu edelleen, kasvanut mieheksi.

Suhteeseen oli helppo lähteä kun tunsin hänen historian, lapsuuden, sukulaiset. Täytyy myöntää että hieman pelotti sukulaisten reaktiot, muistan eron hetkellä miten herran äiti oli poissatolaltaan ja surullinen. ”Kyllä se vielä järkiinsä tulee”, niin menihän siinä se kuusi vuotta. Molempien vanhemmat sekä sisarukset ottivat suhteen hyvin, veljeni ja isäni hieman epäivät. Ymmärsimme tietenkin, heillä oli edelleen muistissa miten rikki olin eron jälkeen. 

Joulun vietimme perheeni luona, tulen muistamaan aina äitini sekä isäni puheet joulupöydässä. He puhuivat avomiehestäni niin kauniisti etten voinut estää kyyneliä tulemasta. 

Ei kaikki kuitenkaan ole ollut ruusuilla tanssimista, olen/olemme joutuneet kokemaan paljon vihaisia katseita sekä saaneet lapsellista käytöstä osaksemme. Avomieshän erosi edellisestä suhteesta juuri niihin aikoihin kun aloimme pitämään taas yhteyttä. Tästä syystä saattaa ulkopuolisen silmiin näyttää siltä että olisin tullut heidän väliin, vaikkei näin olekkaan tapahtunut. Pääasia että me tiedämme totuuden, puhukoot ja ajatelkoon muut mitä ikinä haluavat.

Vihdoin ja viimein voin todeta olevani maailman onnellisin nainen.