–

Hyvä elämä ei vissiin ole kaikkia varten? Tai siis ei se koskaan vaikuta siltä. Ei ainakaan minusta. Ei ainakaan tänään, ei ehkä vielä huomennakaan.

Tuntuu siltä kuin jokin repisi sisuskaluja palasiksi. Kipu ei ole pelkästään hekistä, se on myös fyysistä. Ja se sattuu oikeasti, Se sattuu niin paljon, että en näe eteeni. En pysty edes näkemään viiden minuutin päähän elämässäni. Se on vain tämä hetki ja tuntuu kuin aika matelisi. Uni ei auta, koska se sattuu vielä enemmän.

Mikä on mielestäni aika jännää, koska ei kai ihmiset normaalisti iske päähänsä heti ajatusta ”se on minun lapsi”, kun kuulevat olevansa raskaana. Mutta minä tei niin. Ja helvetin tyhmästi teinkin.

Se on meinaa keskenmeno ja näin. Eipähän siinä, ajattelin vaan kertoa, koska en jaksa asiaa itkeä jatkuvasti tuolle ihanalle avopuolisolleni joka pelaa jotain todella älykästä peliä tuolla laitteella jota kutsutaan kai x-boxiksi. 

Sitäpaitsi tahtoisin hiusten pidennykset (: