Olen todella muodikas ihminen, eli siis oikeasti muoti ei kiinnosta, tai siis kiinnostaa. Mutta ei mulle ole paskankaan väliä mikä on tällä hetkellä se must. Eli oikeesti oon varmaan vitusti jälessä, mutta oon rakastunu. En älyä. Mutta siis kaikki punanen kiiltonahka on jotain niin rakkautta. Oon täällä ihan ”wOOOOOOOt? O.o’ ”, koska ennen vihasin punastakiiltonahkaa.. okei aika paljonki kaikkee kiiltonahkajudui.. siis ihan yököttävää.. Niin nytte sitten haluan esim.
Hyvä elämä ei vissiin ole kaikkia varten? Tai siis ei se koskaan vaikuta siltä. Ei ainakaan minusta. Ei ainakaan tänään, ei ehkä vielä huomennakaan.
Tuntuu siltä kuin jokin repisi sisuskaluja palasiksi. Kipu ei ole pelkästään hekistä, se on myös fyysistä. Ja se sattuu oikeasti, Se sattuu niin paljon, että en näe eteeni. En pysty edes näkemään viiden minuutin päähän elämässäni. Se on vain tämä hetki ja tuntuu kuin aika matelisi. Uni ei auta, koska se sattuu vielä enemmän.
Mikä on mielestäni aika jännää, koska ei kai ihmiset normaalisti iske päähänsä heti ajatusta ”se on minun lapsi”, kun kuulevat olevansa raskaana. Mutta minä tei niin. Ja helvetin tyhmästi teinkin.
Se on meinaa keskenmeno ja näin. Eipähän siinä, ajattelin vaan kertoa, koska en jaksa asiaa itkeä jatkuvasti tuolle ihanalle avopuolisolleni joka pelaa jotain todella älykästä peliä tuolla laitteella jota kutsutaan kai x-boxiksi.
Sitäpaitsi tahtoisin hiusten pidennykset (: