Iho muistaa..Ikävä lyö tajun kankaalle..

01.07.2012 21:50:39

 

Tasan 1,5v. Tänään. Silloin minusta tuli leski.

En ole osannut käsitellä koko asiaa, olen vaan opetellut elämään jokapäiväisen taipaleeni, kannan fyysistä ja psyykkistä kipua kuin varjoa mukanani. Hymyn opettelin ensimmäisenä, koska se estää ihmisten liian henkilökohtaiset kysymykset,siitä miten nyt voin.. Koska jos joku sitä kysyy, en pysty vetämään esitystäni ja romahdan.

 

Minusta on tullut niin hyvä näyttelijä, että voin laskea itkuni yhden käden sormilla. Tough Lady.

 

***

Eteeni tuli kuva, päivälleen 7 vuoden takaa, jossa hymyilen. Kultani pitää käsiään ympärilläni omistajan elkein. Olen unohtanut miltä tuntuu tuollainen kosketus. Niin tuttu iho. Niin tuttu etten pelkää näyttää itseäni kokonaan, olen täysin paljas, haavoittuva. RAKASTAN.

En osannut ennen edes aavistaa miten paljon pahaa oloa ihmismieli voi kestää. Luulin murheitani suuriksi, dramatisoin enkä elänyt elämää,niinkuin sitä pitäisi elää.  

 

***

Kroppa muistaa. Vaikka mieli ei kestä, ja surun työntää pois, ”go with the flow”.. Iho muistaa. Polttaessani äsken tupakkaa, sain vilunväreet.. Muistin TÄSMÄLLEEN miten rakkaani tuli taakseni, otti lanteistani kiinni ja suukotti niskaani.. Samat vilunväreet.. LUOJA ETTÄ KAIPAAN!!

Olen yksinkertaisesti enää puolikas, enkä usko että koskaan pystyn päästämään ketään toista enää sydämeeni ja lähelleni. Pelkään ihan liikaa. Oksettaa.

Iho muistaa ihon, sydän sydämen.. Puolet minusta on todella poissa.  Still Miss You, Still Take My Breath Away.. <3