Alone And Lonely

Katoin tossa leffaa, PS I love you..Huhuh mikä tunnemyrsky jyllää sisällä..Kattoko kukaan?

Pitkästä aikaa kyyneleet tuli ulos asti ja taas tajus miten raakile tässä rakkaan menetyksessä onkaan.. Huhu, RANKKAA ON! 🙁 Miten sitä ihan OIKEESTI vaan kaipais sen tutun halauksen.Yhen kerran edes. Mä niiiiiiiiiiiii tarviisin sitä just nyt..

Mä luulen et just se takia mä huomaan välillä olevani niin vihanen.. Kun en pysty päästämää tätä kipua ulos, en vaan pysty. Koska tuntuu vielkäkin että sitten romahdan,enkä pääse enää ylös. Ja jos mä romahtaisin, kuka pitäis arjen kulkemassa??? Ei kukaan.. Pakko jaksaa.

Pohjimmiltaan huomaan kuitenkin, että halaus kun halaus auttas just nyt. Sellanen ”fyysinen tuki” .

Kukaan ei tiennyt mitä sanoa, kun näkee että toinen kärsii nii kaikki tuntuu liian kliseiseltä..  Nii. Se yks HALAUSKIN auttas pitkälle. 🙁 

Dääm. Mun ON PAKKO PÄÄSTÄ TÄSTÄ YLI TAI PÄÄ HAJOO!!! ;((( 

Missä lukee että mu pitäis jo OLLA NORMAALI?!

Taas mua oksettaa.. :(