Nurkan takana..

21.08.2012 14:27:52

 

Piti taas istuttaa itsensä alas, ja kirjottaa..Angstinappulat alkaa nousta ja tällä kertaa aattelin tehä asialle jotain, enkä vaan ”alistua ololle”.

Alan taas linnottautua kotiini ja ylhäiseen yksinäisyyteni, ja kun ei muuta ole kun aikaa niin ”haaveilen” menneistä, muistelen kaikkia pieniä,rakkaita hetkiä joita elin muruni kanssa..Ja huomaan jääväni monta kertaa päivässä vain tuijottamaan valokuvia.. Dääm!

Se ei ehkä ookkaan niin hyvä juttu pitää niitä esillä-ainakaan just nyt..Koska ne tavallaan ”pitää mut kiinni siinä arjessa” kun kaikki oli ennen.. Nythän pitäs just saada irrottauduttua kaikesta, saada etäisyyttä jotta voi parantua.

 

 Ehkä saan mun hyvin vahvana elävän rakkauden edesmennyttä miestäni kohtaan laitettua ”rakkaimpiin muistoihin”..Mutta aloittaa elämään nyt itselleni ja lapselleni..Pystyen hymyilemään aidosti..

 

Mun rakkain-lapseni ansaitsee jo läsnäolevan mamin..Joka pitää itsestään huolta.. <3