Pian se koittaa… UusiVuosi.

Huomaa että kroppa/mieli vetää niin lujaa ettei suru sais kiinni… Ei hyvä idea siis eilen juoda ittensä humalaan että unohtas tuskan hetkeks.. Sai vaan enemmän paskaa aikaan. ”Normal Day”. Not. (No tulipahan ainakin nolattua ittensä taas TÄYSIN..) *harmitus

Mut pitäs ehkä laittaa rauhottava-koomaan loppuvuodeks,koska tuntuu että sekoon kun en haluu/tahdo/pysty pysähtymään etten muserru nyt kun 2v tulee täyteen. Siis ei siksi että suurin suru ei olisi väistynyt,vaan siksi etten haluu muistoja mieleen, koska ne satuttaa eniten. Haluun unohtaa. Ees hetkeks. 🙁 

Mä käyn niin ylikierroksilla vaan koska en halua TUNTEA. Mitään.

Sattuu ihan liikaa. Siis just NYT, tää aika vuodesta. Elän sen kaiken uudelleen. Vittu. Muistaa sen koko päivän täydellisesti,sanasta sanaan, tunteesta tunteeseen..Kuva silmien eessä kuolleesta rakkaasta ei hälvene millään.:( 

Ihme että selvisin hengissä siitä päivästä.. Tai siitä keväästä. 🙁

* * *

Tytöt houkutteli baariin, mutta päätin jättää väliin koska tuska tuplaantuu humalassa. Sitten heräät seuraavana aamuna silmät mustina meikistä, räkä poskilla kun oot romahtanu. Juuei. Muistinpas taas miksen juonu 5 vuoteen..

Kyllä tää aika on taas kohta ohi..Sitten taas helpottaa ajan kans enemmän ja enemmän.. ei sitä ikinä unohda,mutta voi jo elää arkea. Lukossa tunnetasolla edelleen, vaikee avautua täysin.. Ja pelko perseessä ettei ikinä riitä kellekkään ”vaan” tälläsenä.  Ehkei vielä riitäkkään. Sitten joskus.. :)

Nyt siis puran pahaa oloa näihin kirjotuksiin, ja sitten meen kuumaan kylpyyn,ja laitan mutamaskin naamaan.. Tänään joudun kyllä ottaa nukahtamislääkkeen..Ehkä huomennakin.. Ja ne 5 tyynyä ympärille..

Mieluummin menisin pois täältä, missei tarviis ajatella tätä. Tai ottasin mun pojan kainaloon yöks ja puristasin kovaa. <3

 

 

 

http://www.youtube.com/watch?v=wvHuW-5ezak