The one with all the stuff.

Hoi! 

Siitä onkin jo aikaa pari viikkoa kun oon viimeks tänne kirjotellut tai edes kirjautunut,lupaan parantaa tapani. Se syy mikä on pitänyt mut poissa koneen ääreltä on ollut se että syksy on tuonut mukanaan kauheesti juhlia ja kaikkea muuta kivaa tekemistä ja projekteja,eikä oo tarvinnut kotihommien ja arjen askareiden,salijuttujen plus töiden lisäksi kauheesti olla datailu nörttinä himassa. Tossa 2 viikkoa sitten mun hyvä ystävä Christa meni naimisiin lappeenrannassa. Christa on aikanaan tehnyt samassa paikassa töitä,ja asunut lähellä joten kaveipiiri on ika paljolti samaa,ja hyviä tyyppejä täynnä oli siis koko juhlasali. Yövyttiin hotelli Lappeessa ja bailattiin aamuyöhön. Morsian oli kaunis ja komea hääpari muutenkin,ja kivat häät noin kaikin puolin. Onnet vielä sinne murut <3 

Nyt sitten viime lauantaina oli vähän erilaiset pukujuhlat, nimittäin juhlittiin omalla pienellä porukalla halloweeniä, ja kaikilla oli hienot asut. Oli sisäkköä,hoitsua,peter pania,nunnaa ja konnaa,bikinibeibejä,nukke juttuja,piruja ja kaiken näkösiä mörköjä 😉 Herkuteltiin ihanalla aivokakulla,pitsalla,cupcakes jutskilla,juustoilla ja tietty meni siinä ohella viiniäkin. Oli kyllä tosi hauskaa, ja kolmas sija irtosi puvullakin hah! Joskus on ihan kiva tuulettua kunnolla ja nähdä kavereita,kaikki nää juhlat on mun osalta näköjään tänä vuonna täällä loppu päässä,vielä ois jonkin sortin pikkujoulut ja henksabileet tulossa.

Se juhlista,Leonkin on kivasti oppinut uusia asioita. Lennu kävelee ja ylettyy joka paikkaan ja viimisetkin omat jutut ja tavarat lähtee pöydiltä,koko ajan vahdittavissa,ei hetken rauhaa. Sillä saralla siis kiirettä pitää myös täällä kotona. Leon myös tanssii hienosti salkkareitten tunnarin tahtiin,istuu potalla ja huutaa äitiä,niin se vaan kasvaa kovaa vauhtia.

Ja nyt haluun teille kertoa että oon erittäin onnellinen ja tyytyväinen mun erään hyvän ystävän päätökseen tehdä eräänlainen elämäntaparemontti,hän ei varsinaisesti vielä halua että puhutaan oikeilla nimillä joten sanotaan nyt vaikka että Pirkko. Mua aikanaan auttoi Sanna, ja tietenkin auttaa vieläkin ja Sanna toimii mulle eräänlaisena tukena ja hyvänä esikuvana, Sanna on se ihminen kelle soitan treenijuttuja ja karkinhimo puheluita,vaikeina hetkinä ja sellasena jos menee penkki enkat rikki ! Jos pystyn antamaan Pirkolle ees puolet siitä tuesta mitä Sanna on mulle antanut oon tosi tyytyväinen. Pirkko on siis alkanut nyt about kk sitten käydä salilla n.viidesti viikossa ja syö nyt puhdasta ruokaa,tavoitteena on pudottaa 10-20kg ja pitää paino,eikä jojottaa.Tiedän että Pirkko onnistuu,halua ja motivaatiota löytyy. Julkaisemme ensimmäiset kuvat ja mitat joulukuussa, ja kasotaan mitä ollaan saatu aikaan,innolla odotan ! Oon myös päivä päivältä varmempi siitä, että haluan kouluttautua PersonalTraineriksi,auttaa ihmisiä voimaan paremmin ja motivoida heitä saavuttamaan halutut tulokset. 

Peace and love. -C-