Sadepäivän mietteitä….

Nyt on pakko myöntää itselleenkin että en mä olekkaan mikään superwoman? Kesä ja houkutukset on täällä. Kaikkea tekis mieli, koko ajan. Jäätelöt, grilliherkut, namit ja muut ihanuudet… Välillä on tosi hankalaa kun ajatukset pomppoilee herkuissa ja terassi siiderissä. Yhtään en oo vielä lipsunut ruokavalion ohi, mutta nyt se tulee… tunnustus. Olen polttanut salaa parit,kymmenet röökit.kaikki tässä n.viikon sisään. Oon siis ”entinen”tupakoitsija, noin 13 vuotta tuli käryteltyä, ja 2 kk oon about ollut ”ilman”. Huomasitteko lainausmerkit…jep. Se on mun heikkous näköjään kun tekee liika mieli herkkuja ja asiat alkaa kasaantua ja stressiä ilmenee, tupakointi. YÖK. En osaa sanoa kuin tää mun tupakoimattomuus tästä nyt jatkuu… en todella osaa. Mutta stressi saa nyt jäädä tän(KIN) asian suhteen. Yritän ainakin tosissani olla polttamatta edes sitä yhtä. LUPAAN.

Ajatukset kaikesta kisaamisesta on todella pinnalla mun päässä just nyt. Ootan et menis tää 1,5h vuotta äkkiä ja pystyis huomaamaan selkeesti eron entiseen ja näkisi mitä on Jounin kanssa saatu aikaan. Kroppa muuttuu niin hitaasti ja tää on hidas projekti, tiedän, mutta silti olis huippua omistaa joku tulevaisuuteen katsomislaite että näkis onko tässä aika ajoin turhaa kärvistelty vai oonko mä kahden vuoden päästä tyyliin tehnyt jotain hirveetä itelleni ja makaan taas muffinsi loota sylissä? Noh…sitä en usko enää tapahtuvan, mutta todella toivon onnistuvani nyt tässä mun jutussa. Ei ole vaihtoehtoja. Nyt oon myös käynyt miettimään ja epäilemään itseäni ja arvioin ja vertaan mun kroppaa kaikkien bodyfitness kisaajien vartaloihin, onko mun kropasta tohon? Saako siitä oikeesti tollasen? Se saa mut ahistumaan, alkaa tulla turhautumista ja pelkotiloja että mitä jossen onnistu? Jotenkin sitä sit jaksaa kiskoo ittensä taas ylös tuolta synkistely ajatusmaailmasta, ja lähteä tekemään töitä sen unelmien vartalon eteen. Mulle on vaikeempaa olla tällä massankeräys kaudella kun että oisin kisadietillä, näin voin kuvitella, koska tuntuu vaan koko ajan että ruokaa on rajattomasti ja herkkupäiviäkin on sallittu enempi määrä. Tuntuu että sitä jotenkin vaan paisuu vaikka asia ei ole näin. Treenit on kyllä taas sitten kivempiä kuin mulla oli missään dietti jutuissa,on sitä tekemisen meininkiä! Eikä tarttee lämppäillä crossissa 20 minuuttia tai hikoilla juoksumatolla, tykkään! Nyt nostellaan painoja ja veetään maveja woop woop! 

Lennusta sen verran että se on käynyt konttaamaan ja viittaa kintaalla jos kiellän sitä koskemasta johonkin kiellettyyn 🙂 Olen menettänyt siis nyt sen rakastetun oman rauhan, sitä ei enää ole. Leon kasvaa hienosti ja oppii koko ajan uutta. Nyt on oltava ne silmät selässäkin nimittäin vahdittava on aikas nopea liikkeissään. Koiran kanssa ne keksii jekkuja kaikki päivät ja ovatkin varsinainen Dynamiitti duo, hah!

Siinä pikaiset kuulumiset ! Olin eilen menossa treeneihin Hesaan mut Kristan auto oli eri mieltä ja jäätiin seiskatien varteen porvoon kohalle, nice! Ens viikolla uus yritys.

-C-