Merhaba!

Nytton relattu oikee olan takaa. Matkustaminen itsessään,lentäminen ja autoissa istuminen ei ole mun lempi asioita,kovin tylsää vielä yksikseen. Noh jos matkan hinnaksi tuli kokonaisuudessaan n.140 e niin ehkä tolla rahalla voi pari välilaskuakin heittää.

Kun viimein pääsin kohteeseen,näin auton ikkunasta kun saavuttiin hotellin eteen,Claire seisoi siellä kädet suun edessä innoissaan ja vilkutti! Juoksin täysillä Clairen luo,matkalaukkukin lensi jonnekin siinä tohinassa. Se oli ihana jälleennäkeminen,oli jotenkin uskamatonta seisoa siinä Clairen kanssa ja jutella siitä mihin viimeksi Lontoossa melkein 2 vuotta sitten jäätiin. Claire ei ollut uskoa mun muuttunutta olemusta… käytiin vielä kolmelta yöllä marketissa ja vähän käveltiin pitkän matkan istumisen takia.

Seuraava aamu alkoi ihanissa maisemmissa 35 asteen lämmössä,suunnattiin rannalle samantien kun silmät saatiin auki,syötiin ihanat turkkilaiset aamiaiset ja otettiin relax.

Meillä oli niin huippu viikko että on vatsalihakset kipeenä nauramisesta,syötiin hyvää ruokaa ja kyllä me vähän siellä krebailtiinkin 😉 ! Oli helppoa syödä suht terveellisesti koska kaikki tuli salaatin/kasvisten kanssa. Vaikka joka annos sisälsikin ne ranskalaiset,ei niin kuumassa tehnyt juuri mieli mitään rasvaista. Jäätelöäkin maistelin vain kahdesti,oli kyllä huippu ihanaa turkkilaista jädea ! 

Nähtiin myös paljon ystäviä,meillä on yllätys yllätys kauheesti samoja kavereita koska aikanaan tavattiin oliko 2010 Marmariksessa Clairen kanssa. Istuttiin ja juotiin turkkilaista teetä,juteltiin yömyöhään ja ihan vaan oltiin. Suurin osa kavereistamme on töissä baareissa, ja tekevät ympäripyöreetä päivää,palkkana ja elantona tipit joita asiakkaat jättää. Aina hyvällä tuulella ja iloisena töissä,omat murheet ja kaikki muu elämä on jätettävä taakse sesongin ajaksi,sillä silloin tehdään vaan töitä. Oli ihana nähdä että joidenkin poikien elämässä on tapahtunut suuria muutoksia, Refik oli saanut kunnon työn ja päässyt pois ns.baarihelvetistä, normaalit kuukausitulot ja stressitön elämä,hymy ja onnellisuus paistoi Refikin naamalta. 

Viikko meni liiankin nopeesti… päivät ja aika tuntui loppuvan kesken. Ihan mahtava viikko. Onneksi hillitsin itseeni enkä ostellut juuri mitään koska heinäkuussa tuli jo liikakiloja matkalaukkuun,hups! Sovittiin että nähtäis seuraavaksi Tammikuussa kun Claire juhlii syntäreitään,hän matkustaa vaihteeksi tänne katsomaan kuinka vietän mun elämää suomessa.

Oli kamalaa kuitenkin jälleen sanoa hyvästit niin rakkaalle ihmiselle,skype,wazzap ja mese kun on laulanut ja laulaa päivittäin kun jaamme ihan kaiken keskenämme. Claire on mulle rakas ystävä ja tiedän et tää tulee kestämään aina. Claire aina vitsailee et sen takia ei olla synnytty samaan paikkaan koska muuten yhdessä paikassa ois liikaa upeutta samaan aikaan 😀 ! 

Claire if u read this,just posted photos of our amazin marm trip together. Thank u again for making my holiday the best of the best. U r one of a kind and im thankfull to have a friend like u in my life. See u soon chebbers, miss u loads bae <3

Ja niille kaikille ketkä ihmettelee mikä siinä samassa paikassa viehättää,että sinne pitää mennä aina uudelleen.. Sitä ei pysty selittämään. Se on oikeesti kuin toinen koti,oonhan mä jo 26:desta vuodesta siellä jo aika paljon ajastani viettänytkin.Oon onnistunu koukuttamaan myös mun suomalaisia ystäviä. Suunnitelmissa ens kesänä reissu jonne saadaan kunnon porukka kasaan. Se ois niin hienoo,Claire kuuluu tietty pakettiin 🙂 Ja niille ketkä miettii että kuinka voin olla ilman Leonia viikon,vastaus on helppo,erittäin hyvin,Lennu oli isin kanssa viikon oikein kiltisti ja hyvässä hoidossa,mä sain omaa aikaa ja tuulettua ihan rauhassa,sillä tavalla se vaan toimii meillä-Nyt jaksaa taas painaa duunissa ja salilla,pyörittää arkea. Oon suurilta osin aika onnellinen muija heh! 

Näihin kuviin ja tunnelmiin tää postaus päättyy… 

Ens postiksessa mun eräänlaisesta prokkiksesta jos näin voi sanoa,stay tuned ! PUSS.

-C-