Matkalla oikikseen?

Edit: pienen sähläämisen jälkeen onnistuin poistamaan tämän jutun, mutta tässäpä se takaisin. 🙂

Tässä hyvin ajatusvirtainen (thus huono logiikka) muistilista oikikseen hakeville. Olen voinut hyvin unohtaa jotain, joten jos kysymyksiä tulee mieleen, mielelläni autan!

Yleistä hakemisesta…

• määritä itsellesi sopiva lukusuunnitelma. Jotkut lukee yhdeksän tuntia joka päivä, kun taas toisille riittää neljäkin tuntia. Jos olet varma, että omaksut asiat helposti, voit hyvin tehdä ”helpomman” suunnitelman. Kuitenkin jos olet vähänkin epävarma, älä uskottele itsellesi vähemmän ajan riittävän. Vaikka luetkin pitkiä päiviä ja vähempi riittäisi, et silti menetä mitään. Lyhyemmät päivät voivat johtaa opiskelupaikan menettämiseen.
• aloita lukeminen heti määrätietoisesti. Älä tuudittaudu ajatukseen, että ”on kuitenkin vielä kaksi kuukautta aikaa”. Aikaa ei ole yhtään liikaa. Aloita heti kunnon lukupäivillä ja fiiliskin pysyy hyvänä!
• pyri löytämään itsellesi hyvä lukupaikka – rutiini helpottaa urakkaa mielettömästi. Itselleni parhaaksi vaihtoehdoksi paljastui kirjasto, jonka tiettyyn nurkkaan menin joka päivä lukemaan.
• älä lannistu, vaikka asiat tuntuisivat vaikeilta. Ne tuntuvat samalta kaikille ja kukaan ei opi hetkessä!
• kun lukeminen kyllästyttää, pidä vapaapäivä. Älä kuitenkaan liioittele. Lisäksi mieti, että minkä takia vietät tämän kevään lukien – onhan se sen arvoista sinulle? Motivaatiota voi etsiä myös vappuna viininpunaisten haalareiden bongailusta.
• pidä mielessä, että lukemiseen käytössä oleva noin 2 kk on todella lyhyt aika elämästäsi. Jos jaksat lukea hyvin nämä kaksi kuukautta, saavutat haluamasi opiskelupaikan ja samalla haluamasi uran ja tulevaisuuden!
• jos tämä kevät on jo n:s kerta, kun haet, pidä mielessä, että tämä kevät voi olla erilainen kevät. Monet hakevat useita kertoja oikikseen – epäonnistumisista pitää oppia!
• Älä, älä, ÄLÄ anna tekosyiden viedä lukuaikaa! Nyt on tärkein aika olla itsekäs! Nyt ei pidä olla ensimmäisenä ehdokkaana yo-juhlien pääleipoja. Nyt ei pidä myöskään tarjoutua avuksi kesärenkaiden vaihtoon. Nyt pitää lukea.
• kyllä, yksityiskohdat pitää osata! Pykälät kannattaa myös osata! Näin erotetaan jyvät akanoista! Paras tapa loistaa noin tuhat vastausta lukevan tarkastajan silmissä on muistamalla sellaista, mitä valtaosa ei muista. Muista kuitenkin, että pääsykoekirjojen ulkopuolisia asioita EI pidä kirjoittaa vastauspaperiin, koska a) tilaa ei ole ylimääräisille sepustuksille ja b) on kyseenalaista miten sellaisia sepustuksia pisteytetään.
• omia mielipiteitä ei kannata kirjoittaa vastauspapereihin, jos niitä ei nimenomaisesti kysytä.
• ainakin Helsingissä on nähty muutamaan otteeseen monivalintakysymyksiä, joissa vääristä vastauksista sakotetaan -2, vastaamatta jättämisestä 0 ja oikeasta vastauksesta saa +1. Kannattaa siis olla todella tarkka! Jos on vähänkin epätietoisuutta, helppo todennäköisyyslaskelma puoltaa vastaamatta jättämistä. Ei kannata menettää tietämiään pisteitä veikkaamalla.

Miten kannattaa lukea?

• helppo vastaus: hauki on kala-tyyli vie jo aika pitkälle… valitettavasti! Tähän auttaa myös esimerkiksi muistikortit. Itse tein eriväriset muistikortit jokaiselle kirjalle ja kirjoitin toiselle puolelle käsitteen/lauseen/tms. ja selityksen toiselle puolelle. Näitä oli helppo käydä läpi ihan missä tahansa.
• hahmota, että mikä on itsellesi paras lukutyyli – niitä on yhtä useita kuin lukijoitakin.
• värit: toisille toimii hyvin eriväristen yliviivaustussien käyttö (esimerkiksi itse käytin neljää väriä; oranssi – tärkeimmät asiat, keltainen – vähemmän tärkeät asiat, ns. perusasiat, jotka täydensivät oransseja asioita, pinkki – kappaleen sisältöä kuvaava lause, vihreä – lait). Edelleen käytän samaa metodia ja se toimii itselläni hyvin – värejä käyttäessä huomaa prosessoivansa lukemaansa aivan eri tavoin kuin ilman värejä.
• suosittelen lukemaan ensin kaikki kirjat suht nopealla tahdilla läpi. Ensimmäisellä lukukerralla ei pidä takertua yksityiskohtiin.
• jotkut lukevat mieluiten aina vain yhtä kirjaa kerrallaan, kun taas toiset lukevat mieluummin useampaa kirjaa samalla. Itselleni toimi parhaiten se, että minulla oli ”pääkirja” koko ajan ja sen sivulla luin nopeampaan tahtiin muita kirjoja. Tämän systeemin hyöty on siinä, ettei pääse unohtamaan niin helposti muiden kirjojen asioita. Ihminen unohtaa helpoiten noin 24-48 tunnin jälkeen oppimastaan – tässä vaiheessa onkin tärkeää kerrata.
• useat tuntuvat käyttävän kirja/viikko-metodia. En suosittele tätä, koska tällöinhän ensimmäisen kirjan ja viimeisen kirjan väliin jää vähintään kaksi viikkoa. Aivan liian pitkä aika, kun kyseessä on aika detaljipitoinen pääsykoe.
• oma suositukseni on siis, että lukee yhtä kirjaa paljon tarkemmin ja hitaammin kerralla ja samalla pyörittää mukana nopeasti luettavia muita kirjoja. Suosittelen kirjoittamaan muistiinpanoja tai glossia (eli sivun reunaan avainsanojen kirjoittaminen), koska prosessoimalla tekstiä huomaa, että ajatukset todella ovat tekstissä sitä lukiessa.
• omien muistiinpanojen kirjoittaminen on hyvä juttu, jos se vaan tuntuu itselle hyvältä jutulta. Muista kuitenkin, että muistiinpanojen tulee olla aika yksityiskohtaiset!
• ehkä hiukan ekstriiminä neuvona on, että jos opit hyvin kuuntelemalla, nauhoita vaikeilta tuntuvia alueita tietokoneella ja laita vaikka iPodille. Itse tein näin yhden vaikealta tuntuvan asian kanssa ja lopulta opinkin sen kuin itsestään.

Valmennuskurssille?

• oikikseen pääsee ilman valmennuskursseja – ja valmennuskurssit eivät päästä oikikseen.
• jos menet valmennuskurssille, valitse itsellesi parhain kurssi. Se ei useinkaan ole se markkinoiden kallein ja intensiivisin kurssi. Useille ei jää tarpeeksi aikaa lukea, kun valmennuskurssi vie liikaa aikaa.
• jos et ole käynyt yhtään valmennuskurssia, tutustu vanhoihin pääsykokeisiin ja mahdollisuuksien mukaan vastauksiin. Tai vielä parempi, tilaa esim. Pykälältä mielestäni laadukas paketti kokeita – tällöin saat myös kommentit kirjoittamaasi vastauksiin.
• älä lannistu, vaikka valmennuskurssin tasokoe/päättökoe ei mene hyvin. Pääsykoe on sen verran yksityiskohtaista tietoa vaativa, että (valitettavasti) pintamuistilla on usein suuri merkitys pääsykokeessa – täten viimeiset pari viikkoa ovat kriittisimmät ja peli ei ole pelattu kuin vasta pääsykokeen päättyessä.

Pääsykoe!

• ota eväitä mukaan, jotta verensokeri ei pääse laskemaan. Pääsykoe ei kuitenkaan ole eväsretki! Eväät voi myös muokata edukseen… yhdessä pääsykokeessa on eräs hakija rauskuttanut kaalin lehtiä – epäilemättä tämä häiritsi joitakin.
• korvatulpat ovat ehdottomat! Salissa on sen verran paljon melskettä ihmisten syödessä ja käydessä vessassa jne…
• tietyissä piireissä vallitsee tieto siitä, että kun pääsykoevastaukset kirjoitetaan minimaalisella fontilla, kannattaa avainsanat kirjoittaa isommalla. Tarkastajien lukiessa järkyttävä määrä vastauksia nopealla tahdilla, selkeys ja avainsanojen paistaminen tekstistä voi auttaa!
• tee ainakin tämä: hanki 0,3 lyijyä! Sillä saa kirjoitettua niin paljon tiheämpään ja valitettavasti pääsykoe on usein kilpailu siitä, että kuka osaa kirjoittaa pienimmällä käsialalla. Voisin jopa Suomeen palattuani julkaista täällä oman pääsykoevastaukseni…

Vapauden koittaessa…

• Kirjat ja muistiinpanot heti pois! Niitä ei kannata alkaa enää availemaan tarkistaakseen asioita. Koe on tehty ja nyt se kannattaa unohtaa hetkeksi.
• On aika nauttia vapaa-ajasta!
• En suosittele yrittää laskea omia pisteitä. :) Itse tein tätä ja edelleenkin teen tenttien jälkeen. Olen vaan aina huomannut, että vaikka kuinka kuvittelisi olevan oikeudenmukainen, niin jokaikinen kerta olen ollut täysin väärässä eri tehtävistä saamistani pisteistä – parhaimmillaan oma arvio on heittänyt 18 pisteellä alaspäin (ja hei, kyse on ollut viiden tehtävän tentistä!)
• jos opiskelupaikka ei nyt aukea, suosittelen lämpimästi hankkimaan kopiot omista vastauksista. Niitä tutkimalla selviää, että onko syytä tehdä oikaisupyyntöä. Peukalosääntönä on, että jos sisäänpääsystä on jäänyt piste, oikaisupyyntö kannattaa tehdä. Jos taas on jäänyt kaksi pistettä, kannattaa miettiä kuinka hyvät argumentaatiot voi esittää. Toisaalta – eihän siinä mitään menetä.
• Jotkut tiedekuntalaiset ovat päässeet tiedekuntaan hyvin jalolla ja keskuudessamme arvostetulla tavalla – tekemällä valituksen hallinto-oikeuteen. Tällaiset hakijat, jotka vielä voittaa juttunsa, todella aloittavat juristin uransa konkreettisesti! Tiedän näin kerran tapahtuneen – ikinä ei tietenkään mitään häviä tässäkään, mutta käsittelyaika on reilusti yli puoli vuotta… tietämässäni tapauksessakin henkilö oli jo lukemassa uudestaan pääsykokeisiin, kun soitto tiedekunnasta tuli!
• Jos et pääse tiedekuntaan nyt, pidä pää pystyssä. :) Muistaakseni tilastojen valossa suurin osa hakee 2-3 kertaa. Jos käy näin ikävästi, tee kunnon suunnitelma seuraavaksi vuodeksi. Suosittelen avoimen kursseja lämpimästi – saapahan ainakin heti tiedekuntaan päästyään opintoja hyväksiluetuksi ja näin tehtyä kanssaopiskelijat kateudesta vihreiksi! Lisäksi voi käydä hyvä munkki ja seuraavan vuoden pääsykokeessa on sama oikeudenala…

 

Kun lukeminen alkaa ärsyttää, tule reilusti tänne valittamaan siitä. Autan todella mielelläni muita lukemisprosesissa, sillä tiedän hyvin millaista se voi olla – itse en edes kunnolla muista mitään koko keväästä ja aika ajoin tuntui enemmän tai vähemmän, että mielenterveys oli järkkymässä. Tämä tunne on kuitenkin aika hyvä juttu – tällöin tietää, ettei voisi tehdä enempää ja kukaan ei voi vaatia enempää, harvoin jopa oikiksen pääsykokeen tarkastajat, jotka epäilemättä kuvittelevat itsensä ylijumaliksi… :)

Summa summarum, paljon tsemppiä!!

Kuvat: weheartit