Muisto
http://www.youtube.com/watch?v=W0Xh386wHag
”jag har saknat att ringa ibland
och berätta om hur det går
det har tidvis gått bra
tidvis har skakandet lagt sig
ibland har jag vaknat på morgon
och gjort det jag ska”
Tänään olen ajatellut erästä edesmennyttä minulle erityislaatuista ihmistä. Mielestäni parhaiten voi kunnioittaa toisen muistoa ajattelemalla heitä aina välillä.. Ajatus tulee mieleen joka kerta, kun avaan korirasiani ja näen tälle henkilölle kuuluneita koruja. Tänään ajatus jäi hetkeksi mieleeni ottaessani rasiastani hänelle kuuluneen helmirannekorun. Korun, jota pidän jokaisella matkalla mukanani.
On niin paljon asioita, joita olisin halunnut hänen tietävän. Hän oli ehkä aidoin ihminen ikinä ja iloitsi täydestä sydämestään puolestani. Haluaisin hänen tietävän, että olen päässyt siihen, mistä joskus hänelle unelmoin. Haluaisin, että hän olisi tavannut mieheni. Haluaisin, että hän tietäisi, että olen nykyään äärimmäisen onnellinen – mikään muu ei olisi tehnyt häntä onnellisemmaksi.
Elämä ei aina tunnu reilulta. Aika on rajallista, joten se tulee käyttää hyvin. Pitää muistaa nauraa eikä itkeä, pitää muistaa elää täysillä ja nauttia jokaisesta hetkestä. Pitää muistaa nauttia itselle tärkeistä ihmisistä, pitää muistaa, että turhia positiivisia sanoja ei ole. Pitää muistaa, että elämä on nyt ja se voi olla hetkessä ohitse. Tärkeimpänä on, että muistaa pitää kiinni hyvistä muistoistaan ja pitää ne lähellä itseään – ihmisiä voi lähteä, mutta muistot jäävät ja niitä ei kukaan saa otettua pois. Ja yhtäkkiä elämä ei tunnukaan niin epäreilulta… on ainakin saanut tuntea erityisen ihmisen, kaikilla ei ole sitäkään onnea.
